Onnea on

Kasvatan sietokykyäni sijoittelemalla epätyypillisiä värejä päälleni. Käytän asusteena huiveja kuvioilla, hankin vaatekaapiini värejä, opettelen kantamaan päälläni vaaleaa, keltaista, raitoja.

Vakavissani, itseni yllättäen, haaveilen punaisten ballerinojen hankinnasta.

Viikon päästä löydän itseni jo toiselta puolelta Eurooppaa, lämpimästä, kosteasta, yrtintuoksuisesta maasta, jossa tuulen kohina, meren suolaisuus ja havumetsien humina sulautuvat melodiaksi, johon aion kaiken suruni, ahdistukseni ja väsymykseni kadottaa. Aion irrottaa harteideni painon ja jättää pahan mieleni sinne. Palatakseni takaisin hiukan eheytyneempänä, levänneenä, onnellisena ja palasen itseäni taas löytäneenä.

Ikiaikojen voimat, maallisen ja ylimaallisen jumalat, filosofit ja nautiskelijat, spartalaisella tahdonvoimalla ja tuhatvuotisten puiden sisukkuudella musertakoon mieleni mustuudet maailmankaikkeuden atomeiksi.

Haluan kadottaa mustan maailmastani. Kuvaamalla värit mustavalkokuviksi, jotta ymmärrän asioiden toisen puolen. Lisäämällä sävyjä ympärilleni, oppimalla hyväksymään ne, kantamaan olemukseni uudessa ympäristössä. Laajentamalla näkökulmaa, kokeilemalla uusia asioita, lopettamalla samojen tapojen ja rutiinien toiston. Kasvamalla avoimemmaksi, iloisemmaksi, onnellisemmaksi ihmiseksi, joka oppii hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, olemalla vaatimuksilleen armollisempi. Sallimalla epäonnistumiset ja uskomalla asioiden järjestymiseen, tavalla tai toisella.

Uskaltamalla haaveilla,
palata juurilleen,
olla oma itsensä
ja pitää siitä.

Odotan kovin uuden alkua, puhdistautumista, irtiottoa, hävitystä. Riemunkirjavan kesämekon päällelaittamista, kukkia hiuksiin, sandaaleja jalkaan. Rantakassiin kamera ja kirja. Rauniopolulle hellelakki ja vesipullo. Iltahämärään hajuvettä, kosteusvoidetta, hartiahuivi ja huulirasvaa.

Suukkoja tuulen sekaan,
halauksia hämärän suojassa.