Jotain hiljalleen tapahtuu,
elpymistä,
palautumista,
rakentumista ja kiertymistä uudeksitulemiseen,
vanhaanpalaamiseen.
Ehempänä,
aikaisemman elämän kehikossa,
silti uutena,
erilaisena ihmisenä,
löydän peilistä tutut kasvot,
jotka ovat uudet
silmistä pilkistää lapsi
hymystä teini
poninhännän huiske kuin joskus ennen
pisamia, ajatuksia, toiveita maailma täynnä
siltikin niitä vajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti