Kaaoksessa ja vinksallaan

Tänään on ollut todella toivoton olo. En enää jaksa uskoa että mikään tekeminen vaikuttaa. Työ ja työpaikka, koko firma ja sen tila on yksi iso vuori, jonka päälle pitäisi kiivetä enkä näe valoa tunnelin päässä. En jaksa enää uskoa esimiehen ja johtoryhmän puheisiin, en luottaa heidän tukeensa enkä halua enää aloittaa yhtään kiireessä ja pakossa mietittyä pelastussuunnitelmaa, kun tiedän että se lopahtaa maahan kuin taivaalle ammuttu raketti. Niin on käynyt kaikissa aiemmissakin "projekteissa".

En selviä tästä. En osaa enkä pysty. Tänään olen miettinyt vakavasti sitä, että en enää taida edes haluta.

Perfektionistille ja suorittajalle, järjestelmälliselle ja suunnittelevalle ihmiselle tällainen yrityksen johtaminen aiheuttaa täydellisen kaaoksen sekä jumin omaan tekemiseen. Minulle on annettu miltei kaikki mahdollinen vastuu ja suuri valta isojen odotusten ja vaateiden kera, mutta ei mitään ohjausta, apua ja tukea. Jotta pystyn toimimaan parhaimmillani ja saamaan asioista kaiken mahdollisen irti, tarvitsen työtovereikseni samanhenkiset ihmiset. En tee hissukalla, asioista pihalla olevalla ja päätöksentekoon kykenemättömällä esimiehellä yhtään mitään. En pysty toimimaan hänen työparinaan ja oikeana kätenään, jos ajattelemme asioista eri lailla ja jämäkkyyden ja tekemisen meininki on ihan toista maata. En pysty korjaamaan tuotanto-osastoa kuntoon ja vastaamaan konsernista tuleviin vaateisiin ja sanktioihin; hän on tuotannonjohtaja, minä en. Ja silti odotetaan ja vaaditaan.

Olen todella pahalla päällä. Turhautunut. Kiukkuinen. Vituttaa, kun suoraan sanon. Tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ihan täysin ja antaa periksi. Helposti en näin sano, kiukuspäissäni joskus, mutta nyt olen ihan tosissani. En jaksa enää uskoa.

Selasin avoimet työpaikat läpi ja muutaman mielenkiintoisen löysin. Jätän ne mieleen hautumaan. Huomenna olen kotona, viettämässä vapaapäivää, jonka tarkoituksena olisi saada joku rästissä oleva kouluhomma tehdyksi ja luetuksi lauantain tenttiin. Sain luvan olla päivän kotona sillä ehdolla, että olen puhelimella tavoitettavissa. Esimieheni ei osaa laskea ennusteita eikä tehdä budjettia. Ja hän on tuotannonjohtaja, en minä.