...kerätään perinteisesti voimia ja ryhtiä taas kasaan viikonlopun jälkeen. Alkaa työviikko, arki ja aherrus.
Minä olen kotona sairastamassa voimat vievää flunssaa. Päivän verran on lupa olla, jos on tarve enempään, on mentävä lääkäriin. Poden huonoa omaatuntoa, kuten kiltin tytön syndroomassa kuuluukin; hukutan sen selittelyihin ja lohdutteluihin pitkästä unesta ja keskiviikon tenttiin lukemisen mahdollisuudesta. Hoen itselleni, että kyllä muut osaavat hoitaa asioita eteenpäin enkä minä saa olla korvaamaton.
Olen iloinen siitä, että jäin kotiin. Yleensä kun flunssassa olen siltikin töissä. Ehkä jotain on tullut opittua?
Ja sitä paitsi, asioita pitää viedä eteenpäin kotonakin. Samoin omassa elämässä, omalle itselleen. Niin helposti aina ne omat tarpeeni siirrän syrjään.
Viikonloppuna olin koulussa ja hyppytuntien aikana hankin äidin syntymäpäivälahjan sekä auton takapöntön ohessa itsellenikin jotain.
Ja kun vilu on koko ajan läsnä, ilman mitään flunssiakin, on villasukille käyttöä. Pitkään aikaan, miltei vuoteen, en ole mitään itse tehnyt. Nyt ajattelin kokeilla kestääkö olkapää. Vielä se antaa myöden.
Koulun pihalla kymmenet valtavat vaahterat valloittivat tilan. Värit, puut ja lehtien huikea määrä saivat minut haluamaan kierimään lehtikasoihin. Syksy, mikä ihana aika :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti