lauantaina, lokakuuta 3

Heart full of Joy

Mikä ihana viikonloppu! Olen kuluneen viikon aikana antanut itsestäni niin paljon, että en ole edes tajunnut ajankulun nopeutta. Yhtäkkiä, eilen töissä, muistin että ollaankin jo perjantaissa ja että kaksi päivää vapaata on ihan siinä, muutaman hetken päässä odottamassa.

Olen elänyt tiukassa aikataulussa ja tehnyt pitkiä päiviä, puhunut paljon, tullut paljon kuulluksi. Olen rakentanut rajoja ja vetänyt niitä, määritellyt vaatimuksia ja odotuksia, etsinyt syitä ja perusteluja, kuunnellut huolia ja pohtinut ratkaisuja. Olen ollut äärimmäisen läsnä, tarkkana, varuillani ja avoinna kaikkiin suuntiin ja saamani palautteen pohjalta tehnyt itsenäisiä päätöksiä. Olen oppinut paljon uutta ympäriltäni ja itsestäni kaiken sen positiivisen ja rakentavan kritiikin kautta, mitä olen saanut ja toisille antanut. Uusi työnkuva ja rooli on minulle sopiva ja vaikka vielä kauhistelenkin kaiken epämääräisyyttä ja keskeneräisyyttä enkä tiedä rajoja omalle toiminnalleni, olen onnellisen varmana tarttumassa uusiin haasteisiin. Tiedossa on niin paljon kehittymisen, muuttumisen ja kasvamisen paikkoja etten voisi enempää pyytää enkä voisi vähempää toivoa. Sain sitä, mitä tilasin, ja olen ylpeä, että uskalsin vakavassa yt-tilanteessa kertoa avoimesti omista tuntemuksistani, toiveistani ja kokemuksistani. Rohkeus ja omien rajojen ylittäminen kannatti.

Nyt pitkien yöunien jälkeen, lauantaina, värikkäiden ja tippuvien lehtien päivänä istun vain hiljaa ja katselen maailmaa ympärilläni. Tuntuu hyvältä vaan pysähtyä. Vaikka työrytmi painaa vielä takaraivossa ja huoli tekemättömistä koulutöistä kasvaa aina näin viikonloppuisin, elän tässä hetkessä. En halua aina suorittaa ja olla kirskuttamassa hampaitani rikki, potemassa kalenterin ohjaaman elämän aiheuttamaa päänsärkyä. Minä voin olla, ihan hyvällä omallatunnolla tällaisen työviikon jälkeen, tekemättä yhtään mitään. Edes hetken.

Tähän muutamaan päivään tulee sisältymään hyvää ruokaa ja elokuvia, lenkkejä kirpeässä metsässä, kodinhoitoa, lukemista, niitä koulutöitäkin, saunomista ja villasukkien tekoa, haaveilua. Minulla on langat käsissäni sellaisella varmuudella, että tiedän, että elämästä tulee vielä hyvä. Se on sitä jo nyt. Pystyn vaikuttamaan työasioihin ja opiskelu kiinnostaa. Parisuhteessa voidaan hyvin. Ja kun viikolla sain hyviä uutisia klinikkakäynniltäkin ja valmistaudumme viikonlopun aikana lisälääkityksillä maanantaina tehtävään inseminaatioon, en voisi onnellisempi enää olla.

Juuri tällä hetkellä, näillä ajatuksilla ja tunteilla, sillä rakkauden määrällä mitä ilmassa on, en voisi olla onnellisempi. Elämä on juuri Nyt.

1 kommentti:

Puuhanurkka kirjoitti...

Hienoa! Ihanaa lukea positiivisia kuulumisia kaiken tuskan jälkeen.

Nautinnollista sunnuntaita ja tsemppiä tulevaan!! Täällä pidetään peukkuja!