Sairaana

Sateisella säällä istun sängyllä kone sylissä ja puhdistan ajatuksiani. Maksan laskuja ja teen budjettia tuleville kuukausille. Kirjaan ylös asioita, joita täytyy hoitaa ja selvittää sekä teen listaa niistä, mitä täytyy hankkia. Kirjaan ja kuvaan ylös haaveitani, toiveitani, pieniä ja suuria. Mielestä pois paperille. Koitan ajatella kaiken mahdollisen tulevan mielessäni auki, jotta osaisin varautua.

Tietäisin, mitä voin tehdä. Mitä ylimääräistä voisin suunnitella. Mitä kivaa voisi olla. Mihin suuntaan lähtisin.

Kunpa elämä toteutuisi yhtä lailla.

Sain lääkäriltä kahden viikon sairasloman, jota vietän nyt toista päivää. Olen helpottunut siitä, että saan nyt nukkua silloin, kun nukuttaa. Tuntuu hyvältä huomata, että pystyn kuin pystynkin nukkumaan ilman jatkuvia aamuheräämisiä. Toissapäiväinen lääkärikäynti oli taas aiheellinen ja tärkeä; minua kuunneltiin, tutkittiin, keskusteltiin paljon ja mietittiin jatkoa. Entiset vaivani muuttuivat taas uusiksi diagnooseiksi ja niiden pohjalta piikitettiin kortisonia ja puudutusainetta uuteen paikkaan. Kahden päivän päästä, jo nyt, huomaan tämän toimenpiteen vihdoin auttaneen. Selvisin jo eilisen ilman kipulääkettä ja saan käden nostettua jo kymmeniä senttejä ylöspäin. Tunne on aivan mieletön!

Ihan turhaan olen käynyt työterveyslääkärillä ja fysioterapiassa. Olisi vaan heti pitänyt mennä erikoislääkärille ja kiropraktikolle, voisin olla jo kunnossa eikä pitkäaikaisia vaurioita olisi päässyt syntymään. Rahaa palaa ihan pirusti ja sitä kuluu jatkossakin, se täytyy eteenpäin budjetoida kaikkien muiden menojen oheen. Kokonaissummat kauhistuttavat, mutta samaan aikaan en koe kuitenkaan sitä pahana. Minun elämänlaadullani, mielenterveydelläni, työkykyisyydelläni ja olemisen keveydelläni ei ole hintarajaa.

Olen elänyt päivittäisen kivun kanssa nyt jo kaksi vuotta. Eiköhän tämän olisi aika jo loppua.

Sairaslomalla poden taas kerran huonoa omaatuntoa kotona olostani. Varsinkin nyt, kun kipu oikeasti tuntuu hieman hellittävän. Varsinkin nyt, kun työpaikalla ovat toiset yt:t käynnissä. Varsinkin nyt, kun omat työt ovat olleet koko kesän ajan enemmän pysähdyksissä, kun olen tuurannut toisia ja kärsinyt jaksamisen ja motivaation puutteesta jo jonkin aikaa. En tiedä, onko kotiin jääminen juuri nyt fiksu ratkaisu.

Sitten taas... Kahden päivän jälkeen olen kuitenkin jo siirtänyt varsin tehokkaasti mielestäni pois työasiat ja sen pahan olon tunteen, mikä siellä minut aina valtaa. Ei voisi vähempää kiinnostaa! Olen mielissäni siitä, että sain lääkäriltä apua tähän tilanteeseen ja vihdoin tauon työnteosta, kun kroppa laittoi niin kovasti sille hanttiin. Enemmän olen kuitenkin mielissäni siitä, että saan hengähdystauon ihan itselleni. Keskenmenon jälkeen pidetty kahden viikon loma ei ollut rentouttava. Paluu töihin tuli ihan liian pian. Nyt on mahdollisuus samalla koota ajatuksia kasaan ja käsitellä asioita omaan terveyteen, lapsen menetykseen ja sielun paikkaamiseen liittyen.

Minä oikeasti tarvitsen tämän tauon pysyäkseni pystyssä henkisesti.

Olen miettinyt keskusteluavun hankkimista, mutta se tuntuu vaikealta. En osaa määritellä itselleni sitä, kuinka kovasti sen tarpeessa olen ja mistä asioista edes haluaisin puhua. Jotenkin kaikki on niin sekaisin ja kuljen sumussa. Tulevan kuukauden aikana tapahtuu kuitenkin paljon asioita, joista minun täytyy selvitä; yt:t ja oman työpaikan jatkon selviäminen, koulun aloitus ja lapsettomuushoitojen uudelleen käynnistäminen raskauden ja keskenmenon jälkeen. Niska- ja olkapäävaivaa lähdetään selvittelemään tarkemmin kuvauksien kautta ja saattaa olla, että leikkaus on edessä. Tuntuu, että asioita on ihan liikaa. Toisaalta taas on hyvä asia, että niitä on monta päällekkäin; en ehdi/jaksa murehtia yhtä erityisesti. Näistä kaikista olisi hyvä jonkun kanssa puhua.

Ja sairaana olemisesta ja se kokemisesta. Sairaslomalla sitä tuntee olonsa sellaiseksi enemmän kuin muuten. Kuitenkin olen samojen vaivojen, diagnoosien ja hoitojen kanssa elänyt päivittäin jo vuosien ajan. Eikä tämä mitään lomaa ole, vaikka se minusta siltä hiukan kuitenkin tuntuu. Juuri nyt, henkistä lomaa kaikesta muusta.

Jatkan aloittamaani selvitystyötä. Kirjaan kaiken ylös, teen listoja, kaavioita, ruudukoita, muistiinpanoja ja nuolia laskelmien sekaan. Sillä lailla minä toimin ja sillä lailla minä tästäkin suosta taas selviän. Joten kuten. Yksi asia ja yksi päivä kerrallaan.