Väsynyt, mutta niin (!)onnellinen kirjoittaja on täällä tänään paikalla. Nukkumattoman yön jälkeen menimme aamulla klinikalle ensimmäiseen ultraan sekaisin ja levottomin ajatuksin. Ei paljoa naurattanut, mutta ei myöskään itkettänyt. En oikein tiennyt mitä odottaa, muuta kuin toiveen siitä tiedostä, että kaikki olisi hyvin.
Kaikki on hyvin. Pienen pienen pieni Kirppu näkyi koneen ruudulta :) Se on perustanut kotinsa ihan oikeaan paikkaan ja on pesänrakentamispuuhiaan varten kasannut ison ravinnevaraston ruskuaispussiinsa.
Tuore isän alku seistä toljotti lääkärin vieressä eikä oikein osannut sanoa sanaakaan. En minäkään mitään järkevää osannut kysyä, kovasti vaan koitin löytää ja katsoa ja tulkita kuvaa lääkärin selityksistä.
Tallella ollaan! Kirppu ei kooltaan (n. 3mm) vastaa laskureiden mukaista raskausviikkoa, joten siksi sykettä ei vielä onnistuttu näkemään. Lääkäri kovasti lohdutteli, että ei kannata huolehtia. Kierto kun on heittänyt useasti viikollakin ja jos nyt olisi niin ollut, niin alkion koko vastaisi sitä tismalleen.
Varattiin seuraava ultra reilun viikon päähän ja hämmästeltiin yhdessä sitä, miten harvinaista on, että Synarela-hoidon aikana yleensä tullaan luomusti raskaaksi.
Niin. Aikamoista. Sieltä on tulossa aikamoinen sissi ja sinnittelijä ja yllätysten järjestelijä. Nyt kun vaan jaksaisi kovasti kasvaa ja pysyä tiukasti menossa mukana!!!
2 kommenttia:
Oi että, onnea!! <3
Se on jo huisin huojentava tieto että siellä joku oikeasti on ja ihan oikealla paikallakin! Syke näkyy vielä varmasti :)
Höh, hymyilen täällä vaan typerän onnellista hymyä, on niin älyttömän hyvä mieli puolestanne. En osaa sanoa järkevämpääkään kuin että ONNEA vielä kerran ja ihan valtavasti!
IHANAA, onnea vielä kerran!!! Silityksiä masulle ja tsemppiä. Nautinnollista odotusta.
Lähetä kommentti