keskiviikkona, huhtikuuta 1

Talvi. Eiku kevät... vai miten se oli?

Aurinko paistaa, keltaiset muovikassit hehkuttavat keskustassa sen kanssa kilpaa väriä ympäristöön. Sielläkin, kuten minullakin, on tänään alkanut hullut päivät. Ensimmäiset öklöpöklöolot iskivät tänään, fysioterapeutin odotussalissa olin jo vessan oven kahvassa kiinni. Kotiin tullessa pöllähti hississä maku suuhun. Toistaiseksi eka kerta pytyllä on vielä kokematta.

Ja näin kauniina päivänä, kun koko asunto tulvii valoa ja likaiset ikkunat heräävät muistuttamaan olemassaolostaan, minä kaivaudun peiton alle lämmittelemään, puhisemaan, nukkumaan pois väsymystä, joka muutaman päivän verran on painanut silmäluomia niin hanakasti kiinni kesken työpäivääkin, että minut on yllätetty torkkumasta excelin kanssa. Voisin vetäytyä nyt talviunille, rauhassa kasvattaa pikkuista ja herätä vahvana ja voimakkaana, ilman pahoinvointeja, pukkaamaan toisen pihalle pesäluolasta. Nyt on kuitenkin jo kevät eikä talviunien aika ja pukkaamisen hetkellä on taas talvi.

Joten, hormonit? Kesäaika? Aprillipäivä? Maailmankirjat ovat ihan sekaisin.

2 kommenttia:

Puuhanurkka kirjoitti...

Ei maailmankirjat ole sekaisin! Sinä olet raskaana!

Nuku, kun nukuttaa. Se auttaa huonoon vointiinkin. Kyllä sitä unta riittää yöksikin, usko pois ;)

Poplar kirjoitti...

Niin, päivään tarvisi lisää tunteja että ehtisi tehdä työt, olla vähän kotosallakin virkeä ja nukkua kaikki unetus pois.

Täytyy vaan levätä ja kerätä voimia, vielä kun voi ja pystyy. Kaikki uudet oireet ovat kummallisia ja olo on erikoinen, kai tähän tottuu hetken päästä, samoin kuin koko ajatukseen siitä, että on raskaana. Vieläkään ei oikein uskalla kunnolla sen voimalla mennä. Ehkä ultrassa toivottavasti pian näkyvä sydän hiukan taas helpottaa oloa :)

Mitä sinulle Puuhis kuuluu? Toivottavasti kaikki on hyvin.