Eräänä päivänä astuin metsästä ulos.
Suuri maailma,
valtaväylät, moottoritiet,
asfalttivaltakunta
ohjeviivoineen, kieltomerkkeineen,
rajoituksineen,
aivoituksineen,
eivät olleetkaan sitä mitä odotin.
Ei helpottunut kulku
eikä vapautunut askel.
Vailla suojaa ja turvaa,
piiloutumisen ja
omassa onnessaan olemisen mahdollisuutta
päätin palata takaisin metsään.
Siellä tiet ovat sileämpiä
ja minä onnellinen.
************************
Runotorstai.
Valokuvatorstai.
3 kommenttia:
Mahottoman hieno kuva. Runos mahottoman hieno ajatus. Usiammankii rivin ois kärsint karsii, eikä viel ois asia hävint.
Metsässä tiet ovat sielulle sileämmät. Akkapaha on oikeassa karsimisen suhteen. Se tekee melkein aina pelkästään hyvää.
Tie on siellä siliä, jossa tuntee olevansa kuin kotonaan turvassa.
Mitään älä karsi, anna tulla kuin ajatusten virta - siliää tietä pitkin.
Lähetä kommentti