torstaina, marraskuuta 13

Kakkameininki

Koiralla on ripuli, hampaassa reikä ja pippeli tulehtunut. Minä kipuilen ensimmäisen fysioterapian jäljiltä neljän kuukauden tauon jälkeen, kirjoitan kahta työpaikkahakemusta ja pakoilen koulutehtäviä. Insinöörin laskimet maksavat uutena ihan liikaa, joten näpyttelyn ohella käyn asiasta huutokauppaa netissä. Viikolla tehdyt opiskelijan hankinnat - tähtiviivain, kolmioviivain, ympyrämallinnin ja millimetripaperit - taitavat saada graafisen laskimen seurakseen.

Lapsettomuushoidoissa on menossa ehkäisypillereiden syönti. Kornia? Voin pahoin, miltei oksennan vähän väliä, poden järkyttäviä päänsärkykohtauksia eikä ruoka maistu. Tuleva punktio ja koeputkihoito pelottaa niin, että on kohta paskat housussa minullakin.

Kylpyhuoneessa oli nimittäin kasa kakkaa ja kämpässä kuvottava haju, kun pääsin töistä ja fysioterapiasta kotiin.

Itsetunto, itseluottamus, positiivisuus ja usko siihen, että asiat aina järjestyvät ovat olleet hukassa jo jonkin aikaa. Jos nyt menisin entiselle psykoterapeutilleni puhumaan näistä tunteista ja ajatuksista, hän passittaisi minut lääkärille. En silti sorru masennukseen, en halua aloittaa sitä kierrettä ja muuttua näkymättömäksi, en halua vihata itseäni enempää enkä miettiä kipeitä asioita sairaalla mielellä. En, vaikka entinen aviomies haukkuu ja kritisoi öisillä soitoilla, viesteillä sekä ilmentymisellään facebookiin.

Kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti haistatan paskat hänelle ja miten puhdistavalta se tuntuukaan!

Kiukuttaa odottavat koulutehtävät ja tulevat kokeet sekä työ, joka ei motivoi tippaakaan. Kahdeksan tuntia päivässä menee ihan hukkaan ja tuhlaan taloudellisen pakon sanelemana. Kiukuttaa tulevat hoidot ja oma viallisuus. Kiukuttaa menneisyyden painolastit ja oma naiivisuus! Kiukuttaa kipeä koira! Kiukuttaa!!!

Life sucks and shit happens, joku joskus sanoi. Niin aina. Niin nyt. Menisikö tämä masentuneisuus- ja pessimismijakso jakso pillereiden piikkiin? Hermoilun ja odottamisen odottamisen odottamiseen? Ihan hukkaan?

Koitan rutistaa ja taistella vastaan. Pinnistän - vaikka sitten viimeisillä voimillani - nämä kaksi työhakemusta eteenpäin! Väsään jotenkin koulujutut kelvolliseen kuntoon kasaan ja teen matematiikan tentissä parhaani. Otan ensi viikon Boney M:n konsertin ja vuosipäivän kunniaksi kaiken ilon irti :)

Enkä pelkää yhtään.

Ei kommentteja: