keskiviikkona, lokakuuta 29

Lähtölaskenta

Kuusi viikkoa aikaa totutella. Kauhistella, pelätä ja kerätä voimia.

Nyt on

I - itku kurkussa,
V - v****taa, väsyttää, voimat pois,
F - fiilikset sekaisin

Tekisi mieli luovuttaa.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nyt kun tuo oma IVF on takana (paitsi tietty PAS:t on osa sitä), mä mietin, että mitä sanoisin siitä. Olihan se rankkaa, mutta ei siten rankkaa kuin olin ajatellut. Ei vähemmän rankkaa, mutta eri tavalla rankkaa. Jos lopputulos olisi ollut positiivinen, kaikkihan todellakin tuntuisi nyt sen arvoiselta! Se olisi selvää. Mutta koska näin ei käynyt, niin kadunko sitä? En, en kadu. Ne viisi pientä pakkasessa tietenkin helpottavat tilannetta.

Paljon voimia ja iso halaus sinne päätöksenteon hetkille!

Poplar kirjoitti...

Kiitos :)

Kyllä tämä tästä. Lääkitys on nyt aloitettu ja loppuun asti mennään. Suunnittelukäynnillä jäi kysyttävät kesken palohälytyksen vuoksi, ensi kerralla sitten...

Eilen on ääneen pohdittu isomman auton ja asunnon hankkimista ja arvuuteltu sitä, voisiko ensi kesänä vielä lähteä lomamatkalle lentokoneella...

Anonyymi kirjoitti...

Jaksuja, tsemppejä... Elämällä on monet ovet auki, aikanaan.