Toipumista ja valmistautumista

Olen aivan puhki. Eilen nukuin pitkään ja sikeästi, tänään poden pahaa oloa eilisillan kaupungilla olon seurauksena. Uunissa kypsyvä lohi tuoksuu hyvältä, mutta saa samalla mahan kääntymään miltei ympäri.

Perjantaiset hautajaiset, keskustelu pomon kanssa uudesta työnkuvasta, kotiin saapunut posti ja kiihkeä keskustelu huomisen klinikalla käynnistä ja toiveista hoitojen jatkamisen suhteen väsytti minut perjantai-iltana niin rajusti että siitä vieläkin toivun. En ollut ennen nähnyt palsamoitua ruumista enkä tunnistanut arkussa makaavaa miestä kummisedäkseni. Olisi ollut parempi etten olisi mennyt arkun luo hyvästelemään, koska muuttuneet kasvot ovat koko ajan mielessäni. En haluaisi että se näky jää päällimmäiseksi muistoksi hänestä elämään.

Perjantaina selvisi uusi vastuualue ja työnkuva töissä. En oikein siitä pidä, mutta työtehtävä ei jää minulle pysyvästi. Torstaina sain tiedon opiskelupaikasta ja riemu loistavasta tulevaisuudesta kääntyi seuraavana päivänä murheeksi, kun luin postissa tullutta lukujärjestystä ja aikataulua ensi lukuvuodelle. En usko, että pystyn järjestämään kolme viikon poissaoloa töistä, varsinkaan kun ensimmäinen niistä olisi heti ensi viikon jälkeen. Enkä tiedä, voinko siitä edes keskustella työpaikalla nyt, kun uusi työtehtävä tulisi aloittaa.

Huoooh.

Huomenna; miehen kanssa klinikalle tivaamaan lääkäriltä kaikki mahdollinen tieto ja tekemään isoja, isoja, päätöksiä. Töissä työsopimuksen teko ja palkkaneuvottelut, joissa aion olla tiukka ja arvottaa itseni oikein. Soitto koululle ja tyhmien kysymysten esittämistä. Sen jälkeen minulla on viikko aikaa miettiä ja päättää, otanko opiskelupaikan vastaan.

Ehkä tässä on nyt liikaa muutoksia, isoja sellaisia, yhdelle kertaa. Kummastelen vieläkin sitä, miten isot ja odotetut asiat ratkesivat kaikki kahden päivän aikana. Luulen, että päädyn nyt keskittymään työhöni ja lykkäämään suunniteltua seitsemän viikon päässä olevaa koeputkihedelmöitystä ensi vuoden puolelle. Opiskelupaikasta joudun varmaankin kieltäytymään, mikä harmittaa ja tuntuu pahalta, sillä uudella tutkinnolla pääsisin tekemään sellaista työtä, joka on minulle kutsumusta. Ehkä vuoden päästä uudelleen?

Ulkona puhaltava raju tuuli irrottaa jo lehtiä puista. Tulisipa se tänne sisällekin tuulettamaan pääni ja raikastamaan ajatukset! Taidan mennä ulos sen luo, nojata kuusen runkoon ja kerätä voimia ensi viikkoa varten.