Rukous

Haluaisin kulkea tuon polun päähän
mikä kuvassa näkyy
ja joka askelella keventyä.

Haluaisin eheytyä, hengittää syvemmin
ja askel askelelta varmentua omasta itsestäni,
kohdata itseni sieluni synkeissä nurkissa
ja nujertaa peikot valon alle.

Haluaisin matkallani edetä tasaisesti ja varmasti,
siten,
että samalla ehtisin katsoa myös sivuille,
nähdä puut, haistaa nurmen ja veden,
ehkä pyörähtää ympärikin
nauramaan menneelle
ja jatkaa eteenpäin sen voimalla
varmempana kuin ennen.

Haluaisin,
että päästessäni polun päähän,
suuren ja kauniin puuni luo,
tulisi minustakin kaunis,
niin ehjä ja niin eheä
että sieluni soisi ja silmäni välkehtisivät
elämän iloa ja katkeryyden voittoa,

nousisin lentoon ja
sulautuisin osaksi sitä samaa kauneutta
joka minua polullani ympäröi.

Matkakuumetta

askartelin edellisen reissun kasaan
liimasin ja teippasin
selasin sivuja ja etsin lippulapuille oikeaa kohtaa

puolillaan se vielä on
tokaisi mies
ja jatkoi tinailua

mietin mitä muistot ovat
elettyjä vaiko tulevia
heijastumia vaiko unelmia
unia
kuvia
kuvauksia unista
leikkeinä matkatarinassa
joka odottaa jatkoa
joka kohta on jo ohi
leikkailua vailla
neljännestä vajaa

Sunday smile

lie beneath my fingers
release your breath
and be

the greatest love of all
is to reveal,
take the skin of
and show the true colours
of your soul

stay
and let me in

******************'
Runotorstai.

Päivän (ja tulevaisuuden hyvä työ)

Klikkasin itseni taas kerran tänne ja sitouduin alla olevaan. Ei ollut ensimmäinen kerta metsätalousinsinöörin elämässä... eikä viimeinen ;)

Tartu haasteeseen!

I pledge to plant a seed

Trees and forests provide habitats to diverse animal species, and they also form the source of livelihood for lots of people as well. They offer timber and non-timber products, and various recreational options. They prevent soil erosion, help in maintaining the water cycle, and help check global warming by using carbon dioxide in photosynthesis.

But in the last 50 years, about half the world's original forest cover has been lost.

I therefore pledge to plant a tree seed and help save my only planet.

It may be a pip from an apple, an acorn from an oak or a winged nut from a maple – I may even go crazy and buy a whole packet of tree seeds from my local garden. But whatever seed I choose I pledge to:

* Put down my keyboard
* Pick up my seed
* Take my finger
* Go save the planet

Hetkessä

Olen ollut jumissa ja olen vieläkin. Muutaman päivän välein palaan nettiin, lukemaan blogeja ja hyppäämään hetkeksi virtuaaliystävieni maailmaan. Tapanani ei ole usein kommentoida tai ilmoittaa olemassaolostani heille, mutta olen osana kymmenien erilaisten ihmisten elämää. Mietin heitä päivittäin. Pohdin heidän ajatuksiaan ja päivitän mielikuvaani heistä itselleni. Joskus tohdin miettiä sitä, millaista olisi tavata kasvokkain.

Kesä menee, jonnekin. Päivät kuluvat ohi. Teen ja nautin, olen väsynyt. Odotan ja välttelen. En enää pysy päivämäärissä mukana. Tiedän, onko maanantai vai perjantai, mutta jos kysyisit minulta päivämäärää, joutuisin hetken verran miettimään. Juuri nyt odotan tulevaa lomaa ja kahdenkeskistä seikkailua rakkaani kanssa. Millään muulla ei ole väliä. Pidän siitä, että jaksan olla töissä ja kun siellä olen, pystyn keskittymään työhön täysillä. Kun tulen kotiin, jatkan täysillä elämistä täällä, parisuhteessa, lähellä, enkä ajattele töitä.

Olen elänyt. Olen väsynyt, mutta onnellinen. Suren sitä, että aika rientää ja että se menee ohi. Kuitenkin, kun mietin jälkikäteen tekemisiäni ja päiviäni, en enempää olisi ehtinyt tai jaksanut. Olen ollut reipas ja aloitteellinen, tiukka ja vaativa, olen löhönnyt, laiskotellut, nukkunut ja vaan ollut. Lukenut ja kutonut, liikkunut, halannut koiraa ja hemmotellut itseäni. Kaikkea mahdollista. Mitään en pyytäisi enempää.

Sen sanominen tai siitä puhuminen on vain jäänyt. Olen mennyt ja tehnyt, ollut ja jättänyt sanomatta. Elänyt hetkessä. Asia, mitä olen aina halunnut tehdä ja mihin en ole ikinä oikein pystynyt. Nyt, hetken verran, olen niin elänyt, ja siitä väsyneenä olen kiitollinen. Sisälläni kasvaa kuitenkin paine. Minun täytyy se kaikki tunne ja ajatus osata myös purkaa, jotta pääsen eteenpäin.

Olen ollut jumissa. Kehittymättömänä edennyt ajassa mutta en laadussa. Kerrankin olen elänyt enkä murehtinut, surrut tai masentunut. En muista vastaavaa vuosiin tapahtuneen. Enkä edes tiedä, miten olen siihen pystynyt, sillä työasiat eivät ole edistyneet. Tuuraan neljää ihmistä eikä omasta työnkuvasta ole edes yrityksen toimitusjohtajalla käsitystä. Klinikkahoidot menivät tauolle ilman että siitä minulle etukäteen kerrottiin. Palkkafirma laskee palkat väärin enkä saa lomarahoja kuin vasta elokuun lopussa. Koirani on kipeä, mutta selviää. Kahden viikon lomamatka aiheuttaa usean viikon puurodieetin ja auto ei todennäköisesti mene katsastuksesta läpi.

Silti olen onnellinen. Elossa, iloinen, energinen. Poden kummallisia oireita kehossani keskeytettyjen hormonihoitojen vuoksi enkä tiedä johtuuko se mahdollisesta raskaudesta vai onko kaikki vaan totaalisen sekaisin. En tiedä yhtään, mitä loman jälkeen elokuulta voisin odottaa, sillä silloin ratkeaa työasiat, hoidot käynnistetään, menen pääsykokeisiin ja saatan olla raskaana.

Kaikki on auki ja minä vain olen. Ja mikä ihana olotila se onkaan; elää hetkessä, juuri nyt!