tiistaina, kesäkuuta 3

Niri, nari, narinaa

Kesäkuu alkoi. Toukokuu meni jotenkin ohi. Olin kovin kiireinen ja sairas. Vihainen, turhautunut, kiukkuinen ja väsynyt.

Nyt, uuden kuun alussa, olen edelleen sairas. Flunssa on pahentunut eikä antibiooteista juurikaan ole apua. 38 asteen kuume saa minut jo tärisemään ja huimaantumisen tunne on valtava. Joten.... makaan sängyssä, luen kirjaa ja pidän välillä silmiä kiinni.

Odotan, että kuukaudestani tulisi parempi kuin edellisestä. Vaikka en päässyt työpaikkahaastattelussa jatkoon, olen jo iloinen siitä, että haastatteluun pääsin! Siitä innostuneena aion hakea lisää ja enemmän, kun sopivia paikkoja tulee eteen. Tällä viikolla ovat edessä pääsykokeet kahteen eri koulutusohjelmaan aikuiskoulutuspuolelle ja toivon, että jompaan kumpaan pääsisin opiskelemaan. Tarvitsisin niin motivaatiota omalle työuralleni ja vastapainoa nykyiselle kurjalle työlleni ja opiskelusta sitä saisin. Koulu kestäisi vain 1,5 vuotta joten lähitulevaisuudessa voisin ammatillisen päivittymiseni kautta saada uuden työn helpommin.

Odotan, että nykyiset epäselvyydet työhöni liittyen selkiäisi. Olen kysynyt ja selvittänyt ja kysynyt lisää, mutta en voi muuttua työsopimukseksi, työnimikkeeksi ja tehtävänkuvaksi. Tämä asia olisi pitänyt hoitaa jo yhdeksän kuukautta sitten ja vieläkin sitä jahkataan. Seuraavaksi minun kai täytyy itse kirjoittaa itselleni sopimus, nimike ja työnkuva ja marssia sen kanssa esimieheni luo. En ymmärrä. Motivaationi on kadotettu ja hukattu enkä osaa tähän enää oikein muuten suhtautua kuin yhtä välinpitämättömästi takaisin. Jos ei minun asiallani ole väliä, onko tekemällä työllänikään? Ehkä minua koitetaan hiljaa savustaa firmasta ulos, kuka sen tietää...

Odotan, että lapsettomuushoidot toimisivat. Ensimmäisen pettymyksen koin viime viikolla, kun suunniteltu keinosiemennys piti perua. Kroppani ei toimi oikein, hormonien syömisestä huolimatta. Ja vaikka koitankin olla suhtautumatta koko asiaan liian vakavasti ja tosissaan, vaikuttaa se minuun kuitenkin aikas lujaa. Löydän itseni itkemästä, kun kuukautiset alkavat ja koen oloni ja eloni neutriksi enkä parhaimmassa iässään olevaksi naiseksi. Kokonaiseksi.

En halua olla enää vihainen ja turhautunut. Inhoan sitä, millaiseksi työ minut muuttaa, sillä viime kuun aikana huomasin, että olen oppinut nalkuttamaan. Sellaista perinteistä naisen nalkuttamista. En ole sitä ikinä tehnyt, töissä enkä kotona, mutta nyt siihen sorrun. En saa muuten asioita eteenpäin enkä esimiehestäni mitään irti. Inhoan itseäni sellaisena. Inhoan, kun olen entistä pessimistisempi, kun niin kovasti koitan opetella olemaan positiivisempi. Inhoan, kun olen kaikkeni yrittänyt, eikä siltikään mikään etene. Inhoan sitä tunnetta, että olen turha.

Joten, strategia kesäkuulle: paljon omia juttuja, pääsykokeisiin tsempppaamista, juhannuksen viettoa, omia viikonloppulomamatkoja, tulevan Kreikan loman suunnittelua ja auringonottoa. Aion lukea keskeneräiset kirjat loppuun ja tehdä lomavaatteita itselle.

Aion nauttia kesästä samalla lailla kuin olen nauttinut keväästäkin. Painukoot esimiehet hiiteen!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuo taitaa olla luultua yleisempää tuo tuollainen vaikeus työsuhteen paperille oikein sopimukseksi saattaminen. Mie jouduin nuoruudessani itse tekemään ja laatimaan ensimmäisen kesätyöpaikkasopimukseni kun kerta silloinen työnantajani ei sitä aikaansaanut. Siitä oli se hyvä puoli että hommasin valmiin sopimuskaavakkeen ja keksin laittaa ruksin sellaiseen kohtaan missä ylityötunnit maksetaan poikkeavasti erikseen määritetyl tavalla. Sinne kohtaan sit laitoin että ylityötunnit maksetaankin sen ja sen suuruisen kk-palkan mukaisesti eikä sovitun palkkani mukaan :) Työnantaja veti vaan nimen alle ja sit meni pari kuukautta ennenkuin hää tuli ja kerto ettei ole ennen näin ovelaa työsopimusta nähnytkään. Se oli hyvä kesäduuni. Myöhemmäs työsuhtees oon joutunut ite kirjoittaan myös irtisanomislapun töiden vähyyden vuoks kun työantaja ei semmosta osannut tehä. Tyttäreltäni meni vuosi kunnes sai kesätyönantajaltaan työtodistuksen...hänen piti moneen kertaan toimittaa tälle ex työnantajalleen ne päivämäärät ja toimenkuva siitä hommasta.
Hommaa valmis kaavake ja täytä se valmiiksi...kyl se työnantaja sit siinä vaiheessa tsekkaa sen toimen kuvan ennenkui pistää nimensä. Tsemppiä :)

Poplar kirjoitti...

Kummallista toimintaa työmarkkinoilla, ei voi kyllä muuta sanoa! En vaan voi käsittää, miten yhden lapun tekeminen ja asioista sopiminen ja siihen liittyvä työnohjaus voi olla noin hankalaa! En keksi muuta vaihtoehtoa kuin että joko esimiestä ei voisi vähempää kiinnostaa koko juttu, hän ei halua ottaa omaa vastuutaan esimiehenä ja toimia sen mukaisesti tai sitten tämä on joku testi.

Kökkö. Nyt sairaslomalla olen hautonut katalia suunnitelmia asian eteen ja esimieheni kiusaksi ja yksi näistä on juuri tuon kyseisen lapukkeen tekeminen itse. Oman esimiestehtäväni kautta osaan sen tehdä ja kunnolla teenkin, ei ole ensimmäinen kerta työsopimuksen väännössä. Tosin, ensimmäinen kerta, kun sen itselleni teen.

Toivottavasti en hermostuta sillä tempauksella häntä lisää. Mielestäni en kuitenkaan ole kohtuuton.

Kiitos kommentistasi, John Lee! Sain siitä hiukan lisää taistelutahtoa ;)