kun kello soi
ja on aika lähteä kerhoon
puen pakkasta piilossa
peiton alla villaiset sukkahousut
keinutuolissa syödään vanukasta
ja hiukset ovat sähköiset
aamu on aina hankala
kippurakärkisille tossuillekin
eväspullon korkki vuotaa
smurffirepussa
matkalla saalistuu
viisi hiutaletta suuhun
saavutus
jonka parhaat kaverit
saavat kohta kuulla
eikä enää ole vilu eikä nälkä
2 kommenttia:
Tämä on ihana :)
Tuli ihan mieleen omat lapsuuden kouluaamut!
Kirjoitat taitavasti ja tyhjentävästi, hävettää myöntää että olen käynyt lukemassa kommentoimatta... Mutta en useinkaan osaa sanoa mitään, viet sanat suustani! Mutta täällä taustalla ollaan, hengessä mukana kuten itsekin niin ihanasti sanoit :)
Kiitos Anniina kauniista kommentistasi!
*hali*
Lähetä kommentti