maanantaina, toukokuuta 19

Pienenä

kun kello soi
ja on aika lähteä kerhoon
puen pakkasta piilossa
peiton alla villaiset sukkahousut

keinutuolissa syödään vanukasta
ja hiukset ovat sähköiset
aamu on aina hankala
kippurakärkisille tossuillekin

eväspullon korkki vuotaa
smurffirepussa

matkalla saalistuu
viisi hiutaletta suuhun

saavutus
jonka parhaat kaverit
saavat kohta kuulla

eikä enää ole vilu eikä nälkä

2 kommenttia:

Anniina kirjoitti...

Tämä on ihana :)

Tuli ihan mieleen omat lapsuuden kouluaamut!

Kirjoitat taitavasti ja tyhjentävästi, hävettää myöntää että olen käynyt lukemassa kommentoimatta... Mutta en useinkaan osaa sanoa mitään, viet sanat suustani! Mutta täällä taustalla ollaan, hengessä mukana kuten itsekin niin ihanasti sanoit :)

Poplar kirjoitti...

Kiitos Anniina kauniista kommentistasi!

*hali*