lauantaina, huhtikuuta 26

Kotimainen

Kotimainen nainen
tavallinen, rahvaanlainen
kulkee tuulipuvussa.
Valkoiset sukat vilkkuvat pikkukenkien kopinan tahtiin
tukka sojottaa, hampaat hapsottaa
henki haisee Karjalalle, rintsikat jäi laittamatta paidan alle,
sininen luomiväri pitkin poskia,
punainen veska täynnä roskia.
Lippalakki vinossa.

"Se taitaa kulkea suvussa"
nainen tuonlainen pohtii.
"Venäläiset, ne naiset, luottavat vaan rahan mahtiin.
Liikkuvat jakkupuvussa, kauniina ja laitettuina
juhlahumussa, mieli sumussa,
korkeiden korkojen pauke kaikaa
lähiömarketissa niin että raikaa!
Menisivät takaisin sinne mistä tulivat,
aiheuttavat täällä ylimääräiset hulinat,
kun suomalainen mies ei enää omistaan piittaa.
Ei halua enää Pirkkoa eikä Riittaa.
Mikähän niitäkin vaivaa?"

Peilaa naamaa ikkunalasiin,
lisää mascaraa laittaa, punttia ylöspäin taittaa
kiristää narua mahamakkaran päältä,
ja haaveilee poispääsystä täältä:
etelään, lämpimään, rannalle kuumalle
nostamassa siellä maljaa elämän huumalle
cocktail-paukkujen rivin takaa,
kun tumma mies lompakkoineen vieressä makaa.

*************************************************************************************
Runotorstai.

3 kommenttia:

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Kotimaisen naisen osa on kova.

Utuinen kirjoitti...

Kova on naisen osa. Hyviä riimityksiä. Minun runoni tarina jatkuu siitä, missä sinun loppuu. Hyvempi-parempi-otasiitäselvää.

sirokko kirjoitti...

Mukava karrikatyyri. Viimisen säkeen kohdalla jäin kyllä miettimään kenen lompakosta todellisuudessa olisi kysymys, ehkä tapauksesta riippuen jomman kumman.