Loistavaa kuvausta perjantaille ja alkavalle viikonlopulle, eikö!
Olen ihan puhki. Hämmentynyt. Pahalla ja surullisella tuulella. Koitin jättää sen töihin, mutta kotimatkalla kauppaan (en asu kaupassa, tulimme kaupan kautta kotiin) oli pakko purkaa miehelle. Kaupungilla ei mikään inspiroinut, päin vastoin. Kulutin tunnin aikaa kierrellen kauppoja odottaessani miestä. Ihania vaatteita, kauniita koruja, uusia verhoja, tyynyjä, kevättakkeja.... vaikka mitä. Kaikkea hamusin, ihastelin ja hypistelin, mutta en ostanut. Ei pysty. Vituttaa oma tilanne taloudellisesti ja terveydellisesti. Olen jumissa töissä olemattoman työnkuvani kanssa x-ajan enkä kestä ajatusta siitä, että vaan olen ja ihmettelen ja keskustelen enkä tee mitään tiettyä tai tarpeellista.
Kiersin katsomassa Kalevala-koruja, sillä olen päättänyt itseäni sellaisella palkita, mutta mikään ei niistä inspaa. Sillä täytyy olla merkitys minulle. Kaikella täytyy olla merkitys minulle. Työllä teen itsestäni Tärkeän ja Tarpeellisen enkä sitä nyt ole.
Tultiin kotiin. Ostettiin huomiseksi ruoka-aineet, tarkoituksena on kokata yhdessä ja palata aatoksissa ja mauissa Kreikkaan, viime kesään. Kohta tehdään naposteltavaa ja dippailtavaa ja katsotaan videolta Narnia, mitä olen ruikannut viimeisen puoli vuotta. Lennokkeja ei rakennella. Kuten huomaatte, minua koitetaan hemmotella ja pitää hyvänä ja minä vaan kiukuttelen. Ei ole edes se aika kuusta. Ei ole. Se aika meni jo aikoja sitten eikä seuraavaa ole tullut enkä siltikään ole testien mukaan raskaana, joten murehdin oman kroppani protestia. Tiedän, että on metrioosia ja että toinen putki on tukossa mutta tämäkin vielä. Viimeiset naiseuteni rippeetkö minulta aiotaan vielä viedä; hyvän tuulen, motivaation töihin palaamisen suhteen sekä terveyden lisäksi?
Ilmeisesti. Kadonneiden kuukautisten tilalle sain pissatulehduksen.
*menee korkkaamaan karpalomehutölkkiä ja ottaa siitä kännit*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti