keskiviikkona, helmikuuta 6

Pakahtumista

Näin pitkästä aikaa aamun pimeän. Unihiekkojen ja pöpperön takaa se muuttui hiljalleen tummasta hämäräksi ja on nyt jo melkein valoisa. Kirkas, hehkeä, raikas. Vaikka ei aurinkoa näykään, ulkomaailma tuntuu erilaiselta, jotenkin läsnäolevammalta kuin ennen. Minulla on nyt vertauskohteena aamun mustuus ja hämäryys. Olin sen jo ehtinyt unohtaa.

***

Ihan kohta lähden liikkeelle. Lähiön liikkeiden avattua ovensa käyn niissä pyörähtämässä. Tein jo listan, hoidan kaikki kerralla, koitan välttää heräteostoksia. Laitoin asioille numerot, lisäselvitykset, määrät ja osaan jopa huutomerkit. Nämä ensin. Kunpa nyt jaksaisin vaan kaiken enkä kipuilisi jälkeenpäin. Uhkana on taas asioiden lykkääminen.

***

Radion aamutoimittaja räkättää. Uskomatonta, miten joku (jotkut) jaksaa työkseen päpättää ja puputtaa, riekkua ja kälättää. Puhuisi edes normaalisti ja fiksuista asioista. Sinnittelen silti, koska musiikki on loistavaa. Mielentilaani sopivaa, sovitettua. Vapauttavaa. Se saa minut itkemään, musiikki, ja täyttämään onnesta tai jostain syvältä kumpuavasta melankolisesta onnelllisuudesta. En tiedä, olenko onnellinen, luulen, että olen. Olen minuuntunut ja tunnen voimakkaasti. Olen siitä mielissäni, sillä huomaan eron aiempaan kylmyyteen ja kyynisyyteen ja se on merkittävä. Olen onnellinen siitä, että ainakin kuvittelen muutoksen johtuvan lääkkeiden lopettamisesta ja olen askelen lähempänä todellista minääni, kun kroppani saa toimia siten kuin se toimii ja on tarkoitettu. Leijun pinnalla, kevyesti, suuntaan satamiini ja annan aaltojen keikuttaa. Ehkä olen höyhen, kaikki hahtuvat vastaanottamassa tuulen vireitä. Herkistyneenä. Koen niin paljon ja niin monet asiat saavat minut itkemään. Lähinnä onnesta, liikutuksesta, vaikuttumisesta. Niin, vaikuttuminen, se on hyvä tunne. Sen voi koeka kauhuleffan aikana tai romanttisena hetkenä, vessassa mahan alkaessa toimimaan tai kynttilän valossa, mieli tyhjänä ja samalla avoinna.

***

Olen askelen lähempänä itseäni. Tällä viikolla olen edistynyt, tehnyt asioita, hemmotellut itseäni, voimaantunut. Rikkinäisestä on tulossa ehjempi myös henkisesti. Viikkooni on kuulunut ystävien tapaamista, tarpeellisia ostoksia, lukemista, käsillä uuden luomista, huolehtimista. Tavallista enemmän olen hieronut neniä koiran kanssa vastakkain, maannut lattialla otus kainalossa, tuoksutellut turkin tuoksua ja kuunnellut elämän ääntä. Tuhinaa. Siinä metelissä on rauha ja merkitys. Oivallinen opetus.

Löysin sieluuni sopivaa musiikkia. Taustaksi toiminnalle ja pakahtumisille. Päivittäin takerrun useita kertoja johonkin riimiin ja säkeeseen, soittimen melodiaan, komppiin. Eniten kuitenkin leijun tunnelmissa ja siirryn niiden inspiroimana omaan maailmaani ja tilanteisiin. Liikutun varsin herkästi, joten koen onnellisuutta useita kertoja päivässä. Pieninä pätkinä kerrallaan, sellaista totaalista onnellisuutta, jossa on vaikea jopa hengittää.

Ja mikä voima ja mikä energia lähteekään liikkeelle!!!

Uusia tekemättömiä asioita ja ideoita vilisee päässä ja joudun toppuuttamaan itseäni tekemästä niitä kaikkia, rynnimästä liikaa. Hillitsen, kehittelen, laitan ylös, suunnittelen. Ovia on taas niin paljon ja mieleni tekisi juosta kaikista sisään ja katsoa mitä sieltä löytyy; onnellisia loppuja vaiko umpikujia, uusia alkuja. Haluaisin päästä ulos tästä asunnosta, maailmaan, uusiin ympäristöihin, uusiin paikkoihin. Haluaisin päästä ulos tästä pääni maailmasta; vaihtaa ajatuksia ja asenteita, muuttua ihanneihmisekseni, sellaiseksi ehjäksi, vahvaksi ja kauniiksi, jollaiseksi haluan kasvaa, avata sydäntä ja muuria, astua ovista ja valloittaa. Kaikki on minusta itsestäni kiinni, tiedän sen, eikä kukaan jarruttele. Itse olen itseni este ja hidaste, kun elän laput silmillä ja tulpat korvissa enkä usko ennen kuin pohjamudista itseni löydän.

***

En ole keksinyt mitään muuta tarkoitusta elämälle kuin rakkaus. Itsensä rakastaminen siten, että olo on tasapainoinen ja itsevarma. Että on sinut itsensä ja maailman kanssa, jolloin ylä- ja alamäistä selviää sopeutumalla uudelleen, välillä luovimalla ja huopaamalla, mutta selviää kuitenkin. Ilman suuria traumoja ja murheita, painavia maahan asti köyristyneitä hartioita ja asennosta johtuvia välilevyn pullistumia.

Minä siihen suuntaan ja opettelen kuuntelemaan itseäni, luottamaan siihen, mitä itse itselleni sanon ja miltä asiat kuulostavat. Yritän löytää esiaikojen henkiä, luonnon voimia, aisteja ja vaistoa itsestäni, sillä tiedän, että niihin voin luottaa. Rakastan lujasti ja saan saman rakkauden takaisin moninkertaisena. Mitä enemmän rakastan, sitä enemmän saan enkä koskaan tule tyhjäksi. Ja mikä riemu rakkauden takaisinsaamisesta tuleekaan! Olen tärkeä ja ainutlaatuinen, Valittu. Sillä kokemuksella opin rakastamaan itseänikin, kun koitan nähdä vikani ja puutteeni toisen silmin. Nyt siihen pystyn, siihen on mahdollisuus tämän rakkauden kanssa enkä tiedä miten päin olisin sen asian suhteen. Olen niin pakahduksissani! Olen oppinut sen, että rakkaus vapauttaa, rikkoo kahleet. Rakkaus tuntuu hyvältä, potkii eteenpäin, suvaitsee, hoitaa, kritisoi ja kannustaa. Kannustaa, vaikka ei ymmärtäisikään täysin, näkee se näkee kuitenkin sen, mitä olen ja mitä sisälläni on. Mihin minulla on mahdollisuus kasvaa. Rakkaus on elämän kantava voima, jaksamisen energianlähde uusiutuen koko ajan.

Ja minä leijun yltäkylläisyydessäni tänä aamuna, kun on jo kirkasta ja selkeää.

When I am down and, oh my soul, so weary;
When troubles come and my heart burdened be;
Then, I am still and wait here in the silence,
Until you come and sit awhile with me.

You raise me up, so I can stand on mountains;
You raise me up, to walk on stormy seas;
I am strong, when I am on your shoulders;
You raise me up... to more than I can be.

You raise me up, so I can stand on mountains;
You raise me up, to walk on stormy seas;
I am strong, when I am on your shoulders;
You raise me up... to more than I can be.

There is no life - no life without its hunger;
Each restless heart beats so imperfectly;
But when you come and I am filled with wonder,
Sometimes, I think I glimpse eternity.

You raise me up, so I can stand on mountains;
You raise me up, to walk on stormy seas;
And I am strong, when I am on your shoulders;
You raise me up... to more than I can be.
You raise me up... to more than I can be.

Secret Garden: You raise me up

Ei kommentteja: