sunnuntaina, helmikuuta 24

Blääh

Lauantaiyönä eli aikaisena sunnuntain aamuna (?) klo 1:43 istun sängyllä läppäri sylissä ja kulutan aikaa. Eikö viikonloppuna pitäisi tehdä kaikkea kivaa ja erilaista??? Olen turhautunut ja pahalla päällä, mutta koitan sen parhaiten piilottaa etten tuota pahaa mieltä toiselle. Se toinen meinaan istuu keittiössä ja rakentaa kauko-ohjattavia lennokkeja. Tänään (lauantaiaamusta tähän hetkeen saakka) niitä on fiksattu yhteensä nyt jo 17 tuntia. Fiksaamista on jatkunut jo neljättä viikkoa ja koska kaksiossa keittokomerolla ei ole suuria tiloja ja lennokit ovat aika laaja-alaisia kapistuksia, niin keittiömme on vallattu. Kolveja, muttereita ja styroksisilppua, liimapulloja, vastuksia, servoja, palsapuuta ja metallitankoja täynnä.

Päädyin siihen että alan pikkuhiljaa olla mustasukkainen noille lennokeille.

Päiväni on ollut niin tylsä. Nousin kolmen aikaan päivällä, kun en enää jaksanut kuumeilla sängyssä. Söin mysliä, aloin surffaamaan koneella ja ennen viittä siirryin sohvalle katselemaan lentomäkeä. Se oli turhauttavaa vaan istua, joten aloin jatkamaan slipoverini tekoa eli kutomaan. Silläkin uhalla että sormeni hermot ja olkapää ja niska siitä kiukustuvat. Lopetin homman välillä ruuanteon ajaksi, jolloin tehtiin yhdessä ruokaa ja katsottiin Columbo. Nekin nyt loppuivat, kaikki boksit ja leffat on nyt katsottu. Mies siirtyi taas liimaamaan ja minä jatkoin omaa tuhnaustani lankojen ja puikkojen kanssa. Tunti sitten lopetin, kun ei enää jaksa. Lauantai-ilta, istun likaisien hiuksien kanssa turhautuneena sohvalla ja kudon. Vauhdikasta nuoruutta, eikö?

Kävin koiran kanssa ulkona. Pakkanen oli hiukan kiristynyt päivästä eikä enää tuullut. Tähdet näkyivät ja hiukan vajaa kuu. Tähdistä tulee aina hyvä olo, ne muistuttavat minua toisesta koirastani, pienestä tytöstä, joka reilu vuosi sitten äkkiä kuoli. Siellä minä liukastelin koiran kanssa ja höpötin itsekseni ääneen toiselle jonnekin korkeuksiin.

Takaisin sisälle. Viiniä lasiin ja taas koneelle. Sauna oli laitettu päälle sillä välin, kun olin ulkona. Kello on melkein kaksi yöllä ja me mennään vielä saunaan.

Kummallista elämää. Kivaa, että on omia harrastuksia ja omaa aikaa, mutta rajansa kaikellakin. Lennokeissa on kovasti laitettavaa ja elektroniikkaa, mitä räplätä, ymmärränhän minä sen. Minuakin voisi hiukan.

Ei kommentteja: