vanhempieni talosta haen neljä asiaa
kolhuisen tuolin verhotulla kankaalla
punainen sarka kuin ensisuudelma
nojassa hieman mutkaa
sileä pinta avoin ajatus
pienellä senkillä isoisän tahto
tekemisen voima osaamisen mieli
sisällä salaisuuksia
lipaston kaapista ei piilosta löydä
papukaija on valkoisen takana
piilossa kätketty mutta tiedossa
hyllypaperit neekereitä
raskaat laatikot ja pienet lootat
tummassa, rapistuneessa maalissa
kirjoituspöydällä
isoisoäidin sormenjälkiä
en halua pyyhkiä
vaan sovitan niitä omiini
siinä olen
huoneessani maailmassani
valmiina luomaan uutta
puhkun esiaikojen voimaa
tahtoa, tahdonvoimaa
**************************************'
5 kommenttia:
Tuhtia työntövoimaa
Olet ympäröinyt itsesi esivanhempien hengellä ja voimalla, ja näyttääpä se istuneen sinuunkin. Onnea Poplar!
Hieno teksti. Jotakin arvoja on vielä tallella. Ja nyt talletettukin.
Aivan upea runo ja varsinkin tuo ajatus. Näyttää nykyaikana tuo isovanhempien kunnioitus olevan vähän sitä sun tätä. Tästä tuli hyvä mieli.
Kiitos kaikille kommenteista! Mukavaa saada niitä :)
Isovanhemmat, perhe, esi-isät ja -äidit, sukulaiskansat, menneisyys, myytit ja tositapahtumat, niistähän me kaikki koostutaan ja rakennutaan. Itseäänkin on hiukan helpompi ymmärtää, kun hiukan pohtii perheensä taustoja. Ainakin voi kaikki huonot puolet laittaa jonkun toisen piikkiin. Ei mun vika! :)
No joo, mun tapa ajatella asioita vaan on sellainen. Olen eri tekojöiden, kulttuurien ja geenien summa. Isovanhemmissa ja heitä edeltäneissä sukupolvissa tuntuu jo olevan roppakaupalla mystisyyttä, henkisyyttä ja jotenkin enemmän aitoutta kuin minussa itsessäni saati tässä yhteiskunnassa missä elän. Elämä oli jotenkin todempaa, aidompaa ja sillä oli enemmäm merkitystä, kun maito lypsettiin itse ja kotimaan puolesta sodittiin. Mitenkähän ne hommat meiltä nykyajan pullamössöiltä ja pussihousuilta onnistuisi...
Lähetä kommentti