perjantaina, tammikuuta 4

Uusi Vuosi














Kasasin raketit harteille.
Isoja, pieniä, keskikokoisia pötköjä
ruudinhajua
kieltoja ja varoituksia
enkä edes tiennyt mistä sytytyslanka löytyy

Pimeässä taaperrettiin mäen päälle.
Kaksi telinettä oli valmisteltu
lähettämään sankarit taivaalle niin,
että varmasti koko kylä sen näkee.

Tähtiä ei näkynyt
pilviverho oli harmaa.
Mietin, näkyykö kuussa tämä touhu hyvin?
Ja mitäköhän marsilaiset siitä ajattelevat?

Raapaisu, sihahdus, paukahdus,
Viiiiuuuuuuuhhhhhhh!

Revontulet jäivät taustaväreiksi,
kun raketti ja pytty kerrallaan passitettiin ilmoihin.

Sinne meni. Menkööt!
Viime vuosi
sairaudet
väsymykset
surut ja huolet
hartioiden paino.

Pysykääkin poissa!

Aion laskea mäen alas
ja nauraa tulevalle.

***************************
runotorstai

2 kommenttia:

puujalka kirjoitti...

Ostin ensimmäisen kerran vuodenvaihteeseen raketteja jonkun nipun. Naapureissa on lapsiperheitä joiden kanssa paukuttelimme ne ilmaan.

Ensi vuonna toimimme niin, että ennen jokaista rakettia on lupa ääneen katsojilla esittää toivomuksia, mitkä sitten ammumme ilmaan. Siinä tulee enemmän jännitystä ja jokaiselle raketille lisää tunnearvoa ja odotusarvoakin. Toivottavasti...

Poplar kirjoitti...

Hei puujalka!

Tuohan on aivan loistava idea :) Täytyy toteuttaa seuraavalla kerralla. Minäkin olen vasta muutamana vuonna hankkinut raketteja; jotenkin tuntuu hölmöltä ampua rahaa taivaan tuuliin. Toisaalta, ei se kai tätä normaalia kulutusta kummempaa toimintaa ole.

Lapsena meillä ei kotona ollut ollenkaan raketteja, vaan heittelimme siskon kanssa rappusilta tähtisädetikkuja. Siinä oli jokaisella tikulla tunnearvoa :)