perjantaina, tammikuuta 11

Kun olen vanha

Kun olen vanha
nyplään sormeni kuiviksi
tuoksun lakritsille ja sitruunateelle
enkä pidä nykymusiikista.

Viikkaan puhtaat, saippualta tuoksuvat
vuodevaatteet järjestykseen
pyyhin pölyt
posliiniesineistä hyllyllä.

Kaadan sinulle kahvia lautaselle
ja laitan sokeripalan valmiiksi
nauramme nuoruudelle.

Pihassa kasvaa kaikkia kukkia
keinu on kunnostettu tammen alle.
Sinä kiillotat autoa
ojennat selän välillä suoraksi
levätessäsi hetken
rämpytät henkseleitä.

Hymyilen.
Suosikkikirjani on paikallaan
kirjanmerkki oikeassa kohdassa
kaikki niinkuin kuuluu.

Olen siellä missä pitääkin.

****************************
runotorstai

7 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Tämä on kaunista, täydellinen tyytyväisyys, täydellinen onni. Sopusoinnussa itsensä ja maailman kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

SusuPetal tuossa jo sanoikin kaiken oleellisen. Tömö on kaunis ja tyytyväinen runo, pidin sen hyrisevästä huumorista.

Leonoora kirjoitti...

Seesteinen, elämälle-kiitos runo!

Poplar kirjoitti...

Kiitos kaunis kommenteista :)

Toivon, että itselläni olisi lämmin ja Leonooran kuvaama seesteinen vanhuus rakkaan ihmisen kanssa. Että eletty elämä olisi ollut hyvä ja lopulta asiat ovat kohdallaan.

Oletteko muuten huomanneet että, oikeasti, kun kulkee vanhojen ihmisten perässä tai ohitse, niin he tuoksuvat lakritsilta tai piparminttukarkeilta.. :)

Anonyymi kirjoitti...

Viittaanpa tekstiini. Panen sen tuonne osoitteeseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Elämän makuinen.

Katili kirjoitti...

Tällaista sen pitäisi olla, jokainen vanhus, työnsä puurtanut jo, ansaitsee tällaisen paratiisin. Olla.