tiistaina, tammikuuta 8

Kirjanpainajalle töitä
















Ulkona on kaunista. Vihdoin saatiin hiukan lunta kuusien ja koivujen hunnuksi.Vaikka lumi on kylmää ja pakkastakin on, minusta tuntuu, että se oksien ja rungon päällä hiukan saattaa lämmittää.

Seison hyllyn edessä aamutakki ja yövaatteet päällä ja taistelen väsymystä vastaan. Olen päättänyt, että en mene edes pituusasentoon, sillä riski nukahtamiseen on aivan liian iso. Siltikin, vaikka olen juonut jo kaksi kuppia kahvia ja energiajuoman loput.

Selaan kirjoja, katselen ja mietin. Ravistan hartioita, huokaisen ja keskityn. Asia on vakava. Etsin kirjanpäätyä, nimeä, kirjailijaa, kannen väriä, inspiraatiota.... jotain joka liikuttaa ja josta lähtisin käyntiin. Jotain, johon voisin uppoutua ja unohtaa ajan kulun sekä sen, mitä tuleman pitää. En vain oikein tiedä, millä tuulella olen. Olisiko otollinen hetki lyhyille, iskeville, humoristisille runoille vai ajatuksia herättäville mietteille? Ei... en usko. Liian vaativaa. Lasten ja nuortenkirjoja on tullut luettua useita, joten jotain muuta nyt tähän väliin. Kotimaista, ulkomaista, jotain jo aiemmin luettua vai teos, josta en tiedä mitään? Fantasiaa, sotakirjallisuutta, romantiikkaa, jännitystä.... kauhua??????

Jotensakin hankalaa. En osannut päättää, joten aloitin itse kirjoittamaan. Jos saisin ajatukseni liikkeelle... ajan kuluahan tämäkin on.

Ajatus ei vaan siltikään kulje. Miten ihanaa olisi heittäytyä insipiraation matkaan ja luoda omia maailmoita, keksiä salaperäisiä hahmoja ja seikkailla paikoissa, joita ei kukaan vielä ole keksinyt. Rikkoa kaikkia fysiikan, kerronnan ja taiteiden lakeja. Antaa kirjanpainajalle töitä ja toteuttaa unelma! Antaa jollekulle yksi lisämahdollisuus, kun hän seisoo yhtä eksyneenä oman kirjahyllynsä edessä.

Taidan kokeilla jotain ihan uutta kirjaa, mikä ei liity yhtään mihinkään aiempaan. Ei edes tenttikirjoihin. Repäistä oikein kunnolla! Ehkä en silloin nukahdakaan. Parasta olisi tietenkin lähteä ulos raikkaaseen ilmaan nauttimaan niskaan karisevasta, viilentävästä lumesta nyt vielä kun sitä siellä on ennen vesisateiden tuloa. Vesikelillä taas olisi otollista aikaa nyhjätä sisällä.

Mutta ei tässä ennenkään järkeviä olla oltu. Ihailen ikkunasta ja kaukaa. Ehkä kirjoitan näkemästäni runon ja ikuistan hetken vesisateidenkin varalle????

Ei kommentteja: