Hei keskiviikko, arkipäivistä energisin!
Kirjoittajamme ei päivänsä aluksi ollut lainkaan energinen. Päinvastoin potenssiin kymmenen. Edellinen päivä päättyi vasta tämän päivän puolella, reilusti. Uni ei tullut silmään kun päässä pyörivät ajatukset kieputtivat. Joten aamuinen nousu vaihtui iltapäiväksi.
Päivä alkoikin hyvin, kun keittiöön saakka ehti. Aku Ankka oli tullut postinkantajalta sekä kortti töistä. Siinä luki kannessa "Toivottavasti voit jo paremmin" ja sisäpuolella oli ainakin 50 ihmisen nimet. Villasukissaan ja pörröttyneillä hiuksillaan kirjoittajamme seisoi ja luki nimiä, käänsi uudelleen kortin kannen sen lukeakseen, hieraisi silmiään, luki taas nimiä, etsi sieltä tuttuja........ ja alkoi itkemään.
Iski ikävä, mutta tuli hyvä olo. Tärkeä olo. Minut muistetaan ja poissaoloni on huomattu töissä! Päivätolkulla kun olen pelännyt että poissaoloni vuoksi minut siellä ohitetaan ja syrjäytetään, siirretään muihin tehtäviin ja unohdetaan kokonaan. Minä sainkin kortin kotiin :)
Hetken toipumisen, hymyilyn ja kyynelten pyyhkimisen jälkeen energia lähti virtaamaan! Sarjakuvien piirtäjä tuskin olisi pysynyt ruuduissa ja ääniefekteissään hommassa mukana; kahvia, iltapäiväpalaa, tiskit pois, koira ulos lenkille, koneelle kirjoittamaan sähköpostia, pyykit samalla pesuun, kauppalista valmiiksi ja kirjoittamaan. Pang, suih, viuh ja oops!
Sain taas oivallisen muistutuksen itselleni siitä, miten pienet asiat ja muistamiset ovat tärkeitä. Miten noin pienellä kortilla ja vaivalla saatiinkin päiväni pelastettua ja usko omaan jaksamiseeni taas pikkasen palautettua.
Viimeisen tunnin verran olenkin tehnyt Päivän Hyviä Töitä. Lähetin ystäville postia, jota on pitänyt jo monena päivänä tehdä. Jatkoin hahmotteluani ideasta omaksi kirjaksi, joka on ollut jäissä jo jonkin aikaa ja innostuinkin asiasta oikein kunnolla. Illalla käyn kaupassa ja teen hyvää ruokaa enkä syö sitä samaa soppaa, mikä jääkaapissa on ollut jo monen päivän ajan. Teen hyvää itselleni ja toisille. Vaiva on kuitenkin niin pieni verrattuna siihen, mitä se synnyttää. Annan hyvän kiertää.
Energianpuuskassani aamuinen voivottelu sängyn pohjalla tuntuu jo tyhmältä. Kulutin kaksi tuntia siellä pyöriskelyyn ja sen miettimiseen, miksi tänään minun kannattaisi nousta sängystä ollenkaan ylös. Onneksi niin tein, sillä harmaa ja sateinen päivä on nyt oranssista energinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti