Hyppy tuntemattomaan

Vasen käsi ei enää tiedä, mitä oikea käsi tekee. Ja päinvastoin.

Jotain täytyy kuitenkin tehdä. On pakko. Jos jään tähän tilanteeseen, niin silloin jään, riskejä ei ole eikä muutosta. Ei siihen isoon hyppyyn, joka pelottaa, mutta ei välttämättä mihinkään muuhunkaan.

Jäisin paikalleni, jatkamaan päivää sellaisena kuin se nyt on, ties kuinka pitkään. Takeita muutoksesta, paranemisesta, paluusta normaaliin arkeen ei ole.

Jos hyppään, otan riskin. Otan riskin siitä, että hyppy epäonnistuu ainakin osittain. Otan riskin siitä, että hyppy onnistuu, mutta tavoittelemani tulokset eivät olekaan sitä, mitä luulin. Ennätyksellä ei olekaan merkitystä, kun mittaustulokset ja -välineet ovat suhteellisia, eivät objektiivisia.

Minulle sanotaan joka suunnalta että pitäisi hypätä. Minä tiedän sen jo syvällä itsessänikin, että olen samaa mieltä. Jokin osa minussa silti kinnaa vastaan, pelkää. Teen taas tätä iänikuista "entä, jos" -leikkiä ja vaihdan kantaani asian suhteen monta kertaa tunnin aikana. Kymmeniä kertoja päivässä. Silti tietäen että lopulta valinnan edssä... tulen hyppäämään. Ja sitä ennen pelkäämään itseni unettomuudesta sairaaksi.

Kadehdin ihmisiä, jotka osaavat ajatella asioita positiivisesti. Miten paljon helpommalla he pääsevätkään! Nytkin voisin vaan kohauttaa harteitani, heilauttaa hiukset sivuun ja jatkaa rennosti elämää eteenpäin. Keskittyä muihin asioihin ja odottaa asioiden tapahtuvan sitten, kun on niiden aika eikä miettiä niitä turhaan yhtään sen aikaisemmin. Minä jossittelen, maalaan kauhukuvia itselleni seinille, kuvittelen tulevia kipuja ja jälkiseurauksia, mietin millaista on elää halvaantuneen elämää ja millaisia muutoksia se edellyttää asuntoon. Välillä ryhdistäydyn ja pystyn olemaan ehkä puoli päivääkin ilman huoliani, mutta sitten joku ajatus livahtaa suojamuurin läpi ja möyrytys alkaa uudestaan.

Tunnelin päässä on valo. Sinne on olemassa selkeä reitti, joka tässä tapauksessa vaatii riskinoton. Matkan varrelle sisältyy kipuja ja pelkoja, mutta tunnelin päässäsiltikin on valo. Se näkyy jo tänne asti.

Pitäisiköhän vaan antaa palaa ja hypätä pää edellä? Tai pommilla?