Tervehdys

Kuusi koputti olkapäälle. Se oli paljon korkeampi kuin minä. Alaoksat lähtivät korkealta pääni yläpuolelta, mutta niillä kurottamalla ylettyi kuitenkin mainiosti minua tervehtimään.

Pitkästä aikaa nähdään!

Miten niin, tässähän on seisty ja katseltu maailmaa jo vuosikymmeniä.

Niin täälläkin.

Ja nyt vasta toisemme huomattiin...

Minä taidan kulkea aika lailla silmät ummessa. Kadulla, metsässä, joka paikassa. Elämässäni. En juurikaan taida asioita huomata ennen kuin niihin törmään tai ne tulevat tykö. Olenko sokea, enkö välitä vai vaan ajatuksieni vallassa; ehkä kaikkea, ehkä en mitään. En taida osata olla sosiaalinen ja avoin, vaan piiloudun mietteisiini ja sulkeudun maailmalta.

Onneksi koputetaan! Silloinkin kun sitä vähiten odottaa. Sielläkin, missä ei ihmisiä ole.