Tunteiden päivä

Elämäni etenee taas siten, että asioita tapahtuu yhtäaikaa. Tänään on ollut tunteikas päivä.


Suru rakkaan ystävän puolesta, joka kertoi päätyneensä avioeroon ja jonka läheinen ystävä on sairastunut vakavasti.

Tärinään asti johtanut jännitys lääkärikäynnillä ja se helpottava olo, mikä muutamien tuntien jälkeen alkoi vallata kehoa ja mieltä.

Ylpeys reippaasta pojasta, joka jäi hymyillen tarhaan ja juoksi ensimmäistä kertaa syliin häntä sieltä hakiessa.

Se rauhallisuus, missä olen pystynyt olemaan siitäkin huolimatta, että palasin töihin, kohtasin päivässä enemmän ihmisiä kuin viimeisen kahden vuoden aikana yhteensä ja se kaikki tuntuikin hyvältä enkä joutunut paniikkiin.

Pelko huonoista uutisista ja omasta terveydentilasta, nyt ja jatkossa.

Ikävä toista, joka on vielä hetken aikaa toisella puolella Eurooppaa.

Onni omasta ajasta iltaisin ja tänään koko päivän ajan; mitä kaikkea kivaa voikaan muutamassa tunnissa tehdä!

Innostus uusista aluista, elämän etenemisestä johonkin suuntaan, muutoksesta arkeen, vaihtelusta.

Kiitollisuus psykologikäynnistä, etenkin juuri tänään ja varsinkin lääkärikäynnin jälkeen.

Uskallus ja rohkeus ajatella ehkä hieman tätä hetkeä pidemmälle tätä perhettä ajatellen. Ehkä jo hetkisen verran uskallan kurkistaa, millaiselta meidän elämä ja arki ehkä näyttää ensi vapun aikoihin. Jos kaikki jatkuu hyvin ja pysyn terveenä, meitä on silloin neljä.
 
Muutosten myllerrys on ollut mielessä ja ajatuksissa koko päivän. Tuntuu, että pakahtuu ja ahdistuu yhtäaikaa. Haluaisin huutaa yksinoloani ja sen hienoutta koko maailmaan, mutta samaan aikaan on valtava ikävä toisen kainaloon. Haluaisin kaiken ratkeavan yhtäaikaa ja heti, en halua odottaa enää hetkeäkään, mutta sitten... en kuitenkaan. Jotenkin, tässä mylläkässä on yllättäen hyvä olla. Psykologini sen osasi tänään pukea sanoiksi; "elämäsi tapahtumat ovat tällä kertaa enemmän positiivisia kuin negatiivisia." Niinhän se taitaa olla, kerrankin. Ainakin tämän yhden päivän ajan on tuntunut siltä.