torstaina, tammikuuta 13

Sairaslomalla

Päivissä on jonkinlainen rytmi. Päivämäärät ja viikonpäivät vilisevät enkä osaa niitä enää niin helposti toisistaan erottaa. Tiedän, että tänään on torstai ja ihan kohta taas on viikonloppu, mutta mihin alkuviikko meni... sitä pitää hetki miettiä.

Nousen ylös puolenpäivän aikaan. Saatan olla hereillä ja torkkua sängyssä miehen töihinlähdöstä saakka, mutta en vain saa noustua. Yleensä minua ei huvita eikä ajalla ole väliä. Lopulta, kun nälkä tai vessahätä iskee, on "pakko" nousta. Usein myös oven takaa kuuluu hiljaista murinaa, mikä on merkki siitä, että vaarihaukku haluaa jo seuraa ja lähteä pihalle. On vain niin vaikeaa löytää syy sängystä nousemiselle. Kun ei ole oikein mitään erityistä tekemistä tai tarvetta nousta. Uuden päivän kohtaaminen tuntuu inhottavalta, sillä haluaisin vain nukkua muutamia kuukausia eteenpäin. Aikaan, jossa varmasti alkaa tapahtumaan ja uuden opettelua on valtavasti. Tämä välitila ja oleminen, yhtä pitkäpiimäistä ajantappoa.

Nousen ja syön. Käyn lenkillä ulkona. Luen ja kirjoitan. Joidenkin tuntien päästä alan odottamaan miehen kotiintuloa. Teen kotiaskareita, siivoan, laitan ruokaa. Joskus jaksan keskittyä jonkin ohjelman katsomiseen koneelta, viime aikoina olen tehnyt käsitöitä. Sekin täytyy taas hetkeksi lopettaa olkapään kipujen vuoksi. Miehen tultua kotiin käynnistyy elämäkin. On taas paljon puhuttavaa ja mietittävää. Menemistä ja tekemistä. Kainalopaikkoja.

Puolenyön aikaan tai vähän aiemmin mennään nukkumaan. Minua ei nukuta, joten saatan kuluttaa sängyssä tunteja miettien ja pohtien asioita. Kuunnellen tuhinaa ja puhinaa ja vaan olemalla vierellä. Siinä on maailman paras paikka olla.

Pitkäveteistä, mutta samalla niin arvokasta aikaa. Tehdä asioita oman tahdin ja jaksamisen mukaan. Olla vaan hiljaa, jos siltä tuntuu. Nukkua varastoon ja miettiä solmuja auki. En ole kovin surullinen, mutta en kovin iloinenkaan. Onnellinen olen, juuri tässä hetkessä ja tämän sairasloman johdosta ja se riittää. Vaikka asiat voisivat olla erilaillakin, näin on hyvä juuri nyt enkä haihattele muualle. Tämä elämän ja maailman paikka on minulle sopiva.

1 kommentti:

Katjusha kirjoitti...

Tää kuulostaa niiiin kliseeltä, mutta nuku vaan ja nuku hyvin ja pitkään aamulla. Lupaan, että muutaman kuukauden päästä mietit, että kun vaaaan sais nukuttua edes YHDEN päälle 3h pätkän. Nämä nukutut yöt, ne käy vähiin! Nauti jokaisesta oikein tunteella.

En tiiä oonko sanonut tämän jo, mutta mun joogaope sano mulle näin:
"helli itseäsi nyt, niin myöhemmin jaksat helliä vauvaasi" Musta se oli koko raskausajan paras neuvo.