sunnuntaina, lokakuuta 3

Kolme vuotta, ihan suotta?

Tajusin, että eilen tuli kolme vuotta täyteen tämän blogin aloittamisesta.

Kolme vuotta sitten olin jäänyt syyskuussa sairaslomalle, joka venyi lopulta puolen vuoden mittaiseksi. Syynä oli silloin niskakivut ja oireilu oikeaan käteen, jonka suhteen lopulta päädyttiin leikkaamaan niskasta välilevy pois. Olin samaan aikaan myös todella puhki töiden suhteen, muistan sen ilman noita tekstejäkin lukematta. Nyt, sairasloma on jatkettu vuoden loppuun saakka ja voi olla että se siitä vielä ensi vuoden puolelle jatkuu. Samalla lailla on syksy, nautin luonnon väreistä ja kirpeistä pakkaspäivistä, sumusta aamulla ja tähtitaivaasta, jota on niin kovin ollut ikävä. Samalla lailla pohdin ja kyseenalaistan oman jaksamiseni, toimintatapani ja työmotivaationi, työpaikkani jatkuvuuden.

Kolme vuotta sitten alkoi ensimmäinen syksy ilman terapiaa. Se oli alunperin blogin aloittamisen laukaisija. Oltuani kolme vuotta ryhmäterapiassa kaipasin jonkinlaista julkista paikkaa kertoa ajatuksiani, jatkaa sitä Rohkeuden tietä, minkä olin saanut käyntiin. Terapiassa opin puhumaan asioistani muille ja ottamaan palautteen vastaan ilman loputonta häpeää ja itsensä syyllistämistä. Viikoittaiset käyntikerrat olivat loppujen lopuksi todella hyvä juttu oman kasvamiseni ja kehittymiseni kannalta, vaikka se kieltämättä rankkaa ja äärimmäisen vaikeaa aina välillä olikin. Lähdin kirjoittamaan blogia kirjoittaakseni asioita itselleni siten, että ne ovat julkisesti luettavissa niille, ketkä ne mahdollisesti löytäisivät. Toivoin, että joku joskus rohkenisi jotain kommentoida takaisin ja saisin aikaan jonkinlaisen vuorovaikutuksen, mutta se ei ollut päätavoitteeni. Tavoitteena oli voittaa omat pelkoni ja myöntää asiat itselleni ääneen.

Nyt, olen tilanteessa, jossa todennäköisesti tarvitaan taas ihan sitä oikeaa terapiaakin. Mitä se tällä kertaa voisi olla, en osaa vielä sanoa. Yksilöterapia houkuttaisi, mutta toisaalta, siitä saa niin vähän irti. Erakkona ja epäsosiaalisena ihmisenä, kotiin jumiutujana, minua palvelisi enemmän edelleen ryhmätyöskentely. Katsotaan, miten tässä käy. En edes tiedä, onko minun mahdollista saada toista jaksoa.

Kolme vuotta sitten oli lapsettomuuspolkumme vaiheessa, jossa selvitettiin epämääräisiä alavatsaoireita ja vuotoja. Söin puolisen vuotta putkeen ehkäisypillereitä ja tähän aikaan vuodesta odotin aikaa tulevaan laparoskopiaan. Miten kornia, olla hoidoissa raskautumisen vuoksi ja joutua syömään pitkiä jaksoja ehkäisypillereitä... Yritys oli aloitettu vuotta aikaisemmin. Nyt, neljä vuotta yrittämisen aloittamisen jälkeen ja 2,5 vuoden hoitojen jälkeen, meillä ollaan raskaana. Toivon, että ensi syksynä, kun neljä vuotta tulee blogia täyteen, meillä olisi jo "iso" esikoinen arjessa mukana.

Tietyllä tavalla yksi ympyrä on sulkeutunut kolmen vuoden kuluessa. Toinen ympyrä jatkaa uudelleen alusta, käyden ehkä hiukan eri kerroksella tällä kertaa. Kolme vuotta ei ole kulunut suotta. Minä olen oppinut valtavasti asioita elämästä ja itsestäni ja sitä kautta tullut paljon vahvemmaksi. Kirjoittamisella on ollut tähän osuutensa, joten tavoitteeni sen suhteen on tullut täytetyksi. Olen muuttunut aika lailla ihmisenä, sen huomaa ihan alkupään tekstejäkin lukemalla. Haaveet ovat pysyneet samoina, parisuhde on ollut koko ajan hyvä ja elämä on kantanut aina eteenpäin. Niiden vaikeimpienkin karikoiden kohdalla.

Kolmen vuoden aikana olen myös saanut palautetta ja kommentteja ajatuksiini. Olen löytänyt hienoja blogeja, joiden kautta olen tutustunut jo tärkeiksi muodostuneisiin blogaajiin. Olen löytänyt vertaistuen ja ymmärtänyt sen merkityksen enkä enää osaisi olla ilman virtuaalista "ryhmääni", johon tunnen kuuluvani osana mukaan. Toisten ihmisten kohtaaminen on ollut arvokkain löytöni tämän kolmen vuoden aikana. Teille kaikille suuri kiitos siitä, että olette ruudun toisella puolella ja jaksatte omalta osaltanne elämäänne muille jakaa. Olla rohkeita ja kirjoittaa ajatuksistanne avoimesti.

Tästä on taas hyvä jatkaa :)

3 kommenttia:

Mafalda kirjoitti...

Kiitos sinulle, että jaat ajatuksesi kanssani :)

Polkumme kohtaavat ja taas eriävät ja paljon mietimme samankaltaisia asioita, siksi sinusta on tullut minulle tärkeä virtuaaliystävä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos itsellesi!!!

*halaus* ja *iso rutistus* ;)

-puuhis-

Anonyymi kirjoitti...

Ihanan positiivinen kirjoitelta ajatelma! *tsemihalit*

-Valky