sunnuntaina, syyskuuta 12

Koiranunta

Olen väsynyt, silmät eivät millään pysyisi auki.
Herätessä tuntuu, että olen ihan pöhnässä.
Päivällä oleminen on kuin sumua.
Haukottelen.
Silmiä kutittaa.
Haluaisin vaan mennä maate
ja nukkua.
Levätä ja
unohtaa kaikki ajatukset.

"Se johtuu uupumisesta. Olet masentunut ja henkisesti antanut itsellesi periksi, aivot työstävät ja palautuvat omalla tavallaan. Jännitys laukeaa ja muuttuu raukeiksi lihaksiksi, painaviksi raajoiksi, voimattomaksi vartaloksi. Se johtuu myös lugesteronista, antibioottihoidosta, ruuansulatusbakteerien epätasapainosta ja siitä, että ravinto ei imeydy kuten sen pitäisi. Se johtuu nukkumattomista öistä ja univelasta. Jännittämisestä, hermoilemisesta, valvomisesta. Koiranunesta ja aamuyön heräilyistä.  Se johtuu epätasaisesta ja liian yksipuolisesta syömisestä."

Jokaisella tuntuu olevan näkemyksensä olotilaani.

Minä toivoisin, että väsymykseni johtuisi jostain ihan muusta. Siitä, että pikkuinen pitää kynsin ja hampain äidistään kiinni ja ottaa ahnaasti  kaiken sen energian ja ravinnon mitä kasvaakseen tarvitsee. Jos siitä on kyse, voin nukkua toukokuulle saakka ilomielin.

1 kommentti:

Katjusha kirjoitti...

Tuolla viikolla mä olin ainakin ihan loppu just vauvan takia. Pidetään peukkuja siis, että se on ihan sitä ihteään, eli että pikkuinen kasvaa ja vetää susta mehut. :) Haleja täältä!