Maaliskuussa

Alkoi maaliskuu. Useiden syntymäpäivien kuukausi, sulavien vesien aikakausi, tinttien kilpalaulun ja auringonsäteiden aika. Pimeän talven aikana asuntoon hiipineet pölyhiukkaset jäävät kiinni, tulevat paljastetuksi. Valo aikaansaa suunnitelmien laadinnan likaisten ja tunkkaisten ikkunalasien uudelleensyntymiselle.

Minä jo suren katoavan lumen perään samalla kun ilahdun lämmöstä ja hehkusta, jonka poskillani ulkona liikkuessa tunnen.

Koin unettomuuden viikon, josta olen hiljalleen toipunut. En tiedä miten, sillä en nuku juurikaan sen enempää kuin aiempinakaan päivinä. Herään jopa aikaisemmin ja tunnen oloni silti pirteäksi. Ehkä asiat ovat vaan loksahtaneet paikalleen, ehkä vain väliaikaisesti, mutta kuitenkin. Jotain on tapahtunut. Mitä, sitä en vielä tiedä. Varovasti aavistelen ja kuulostelen, mihin suuntaan ollaan menossa.

Taidan potea pienten asioiden suurta summaa.

Työhuone on uudessa paikassa, huoneessa, jossa on tilaa ja isot ikkunat. Olen etuoikeutettu ja onnellinen saadessani vihdoin, vuosien tekemisen jälkeen, itselleni ja työpöydälleni pienen paikan ikkunan vierestä. Tänään laitoimme viimeiset huonekalut ja johtoviritykset paikoilleen. Tunnelma on odottava, hieman hämmentynyt, innostunut ja osittain sekava. Jokainen meistä hakee paikkaansa ja tilaansa uudessa ympäristössä. Ja vaikka olemme aiemminkin istuneet samassa huoneessa, eri sijainti ja eri kasvojen tuijottaminen aiheuttaa hämmennyksen. Niin tuttua ja turvallista ja samalla niin outoa ja pelottavaa.

Koko maailma yhdessä työhuoneessa.