Juoksin ja hypin hangessa. Kiihdytin kilpaa, hävisin vikkelillesukkelille tassuille ja sain kasvoilleni maankamaran sylissä märkiä suukkoja, hännänheilutusta ja lumisia osumia. Metsässä kimmelsi, puut torkkuivat täkkiensä alla, hiljaisuus hävisi narinalle ja puhinalle, nenänpää vilkkui kuusen alta.
Teetä sohvalla hämärässä. Yhtä valkeaa suklaata kuin ikkunankin takana. Valo siellä, toinen täällä, kaunistakaunista musiikkia valkokankaan täydeltä, täkin alta, tyynykasan seasta, toisesta maailmasta. Yksin olemisessa on taikansa, aikansa ja ehdottomasti paikkansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti