Olemisesta

Päättämättömyyden tilassa on yllättävän keveää olla.
Leijua ajasta ja tilanteesta toiseen,
luovia, soutaa,
antaa elämän viedä.
Ottaa tilanteet vastaan
kun ne siinä edessä ovat
ja selvitä niistä sillä hetkellä.

Kun luovutan omista vaatimuksistani,
selviän paremmin.
Saan enemmän aikaan,
olen itseeni tyytyväisempi,
vaikka yhtä lailla tekemättömien asioiden kasa
kommentoimattomien kysymysten lista
suorittamattomien töiden vaade
on olemassa.
Eivät ne tekemällä vähene,
muuttuvat vain toisiksi
tai astetta vaativimmiksi
ja siten jatkavat oman sukupolvensa ketjua
loputtomiin.

Minäkin haluan olla olemassa.
Ehkä lopulta saan sen, mistä luovun.