perjantaina, marraskuuta 13

Kasvun paikalla

Sielun herkässä tilassa jaksan,
kun voimani johdatan yhteen.
Löydän vahvuuden heikkouden kautta,
murtumat lujitan toisiinsa kiinni,
tuen vahvuuksillani rungon
ja niputan kokemani, oppimani, kuin lyhteen.

Ja uljaasti, ylpeänä elän
kohtaan haasteen toiseensa jälkeen.
Vähän taivun, ehkä vaivun,
mutta nousen sieltä sisulla ylämäkeen.
Yli myrskyn käy toivon lautta.

Ja sen kaiken koettelevan kanssa
elän elämääni eteenpäin.
Heijaan tuulen mukana ja vastaan,
lumen painaessa piiloudun turvaan,
uusiudun paljastumisten kautta.

Otan ajasta ja elämästä kopin,
hyppään kyytiin ja heittäydyn mukaan,
ulotan juureni syvälle multaan.

Kiertymällä vahvistun.


*********************************
Runotorstai.

3 kommenttia:

pasanen kirjoitti...

Elämän teesiä, antiteesiä,synteesiä uskossa, toivossa ja rakkaudessa!

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

"Otan ajasta ja elämästä kopin,
hyppään kyytiin ja heittäydyn mukaan," tuo on ainoa mahdollisuus selviytyä.

Anonyymi kirjoitti...

Niinhän se on!