keskiviikkona, syyskuuta 23

Ei ikinä

Ei ikinä tule mistään mitään.
Mitä järkeä on yrittää ja tsempata,
raivata tilaa asioille, siirtää toisia sivuun,
panostaa ja budjetoida,
perustaa elämänsä kalenteriin,
aikatauluttaa,
satsata sielunsa ja mielenterveytensä asiaan,
mistä ei ole mitään takuita onnistumiselle?

Ei mitään. Ei yhtikäs mitään.
Ei yhtään missään ole mitään järkeä.
Samaa sumua kaikki.

Pyöritän itseäni syklissä,
joka voimistuu päivä päivältä;
työssä nakki alkaa napsumaan siihen malliin
että vapaa-aika, opiskelu ja koko muu elämä alkaa sivuuntumaan.
Kroppa oireilee kivuilla,
uudet lääkitykset ovat päällä,
flunssa alkaa taittamaan lopunkin jaksamisen
jo viikon kestäneellä kuumeilulla lakoon.

Olen väsynyt kaiken aikaa.
Olen väsynyt tähän kaikkeen.
Olen väsynyt yrittämiseen ja uskomiseen.
Olen väsynyt aina uudelleen pään ylösnostamiseen.
Olen väsynyt itsenihuijaamiseen ja pakko-optimismiin.
Olen väsynyt miettimään.

Kunpa voisi vain olla
ja osaisi, saisi, jonkun toisen kannattelemaan.
Kadota hetkeksi piiloon ja tulla takaisin eheänä.

En ikinä opi ja ymmärrä. Hyväksy osaani maailmassa.
Sulata tätä osalleni osuvaa taakkaa,
ymmärrä syitä ja tarkoituksia.
Näe valoa tunnelin päässä.
En ikinä.

2 kommenttia:

Mafalda kirjoitti...

*halaa*

Poplar kirjoitti...

* halaus takaisin, Mafalda! *