Aamulla ilma on yön henkäyksen jäljiltä kirpeämpi. Illalla metsä suhisee jo tuulia kutsuen. Katuvalot keräävät kaiken muun valon ympäriltään ja saavat asfaltin tummumaan näkymättömäksi. Linja-autopysäkillä seistessä en ole yksin. Lehmusten lehdet hiljalleen vajoavat maahan ja pyörivät kiirehtivien ihmisten jalkoihin.
Valo on muuttunut. Se tulee eri suunnasta. Ulkona on erilainen tuoksu, äänet ovat hiljaisemmat ja silti samalla täydemmät. Luonto on astumassa kynnyksen yli.
Odotan, että sade vihmoisi ikkunani puhtaiksi. Haukon innostuksesta henkeäni enkä kuitenkaan raaski särkeä tunnelmaa. Olen matkalla kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti