keskiviikkona, heinäkuuta 1

Hetken aikaa muualla

Kumma päivä.

Töissä eri johtoryhmän jäsenet pommittivat sähköpostilla kaikenlaisilla kummilla kysymyksillä. Höh, minähän tunnollisena työntekijänä ja kaikenlaisten ihmisten tuuraajana sitten vastasin parhaani mukaan. Aika ainakin meni äkimpää eteenpäin, kun oli tekemistä.

Kotona koira tuli uuden kaverinsa kanssa tervehtimään, silmäkulmassa killui kamalan kokoinen punkki. Hetken panikoinnin ja googlettamisen jälkeen kaksi ötökkäinhoavaista ihmistä ryhtyi tositoimiin ja pääsi punkista eroon. Tai siis koira pääsi. Ja punkki hengestään joutuessaan poltetuksi.

Mies oli käynyt pankissa ja ehdotti ajelua Kanta-Hämeen suunnalle maaseudulle. Kahden tunnin kuluttua ajelua jatkettiin yhden auton sijasta kahdella eri autolla. 21-vuotias autovanhus sai arvoisensa seuraajan ja siirtyy eläkepäiville muutaman viikon sisään. Nyt on ihmetelty uuden vekottimen sisäkaluja tuntitolkulla.

Naapuri oli ehdottanut äidille kannabiksen kotiviljelyä omakotitalon yläkerrassa, vaivanpalkkaa olisi tiedossa heti 20 000 € käteisenä. Suosittelin kieltäytymistä Varsinkin kun poliisi oli tehnyt viime viikolla ratsian naapuriin ja löytänyt kasveja sekä ullakolta että pihalta. Siellä ne olivat vieläkin kasvamassa, talon seinää vasten ruukkuriveissään.

Kuulin samaisen naapurin äidille ja isälle kertoman tarinan siitä, kuinka ex-mieheni oli kännispäissään mennyt hänen luokseen (aikoinaan asuttiin äidin ja isän nykyisen naapurin kanssa samassa kerrostalossa yläkerta-alakerta-naapureina) ja huonossa kunnossaan alkanut purkamaan omaa stressiään siitä, että kuinka pieni vekotin hänellä on. Ei siis auto, vaan se toinen... Oli sitten kiskaissut housut oikein alas ja näyttänyt ja itkeä tirauttanut päälle. Hoh, sainpahan parhaat naurut moneen viikkoon!

Otin illalla viimeisen lääkkeen antibioottikuuriin. Pissatulehduksesta on kärsitty. Toivottavasti ei ole mitään muuta, vaan paikat olisivat kunnossa keskenmenon jäljiltä. Tämä kierto ja ovulaatio on ollut todella erikoinen... Torstain klinikkakäynnillä ultrassa oli kaikki hyvin ja kehuja tuli, mutta jotenkin vaan... kummallista on olo. Kun nyt vaan toipuisi fyysisesti kuntoon, henkisestä puolesta ei vielä kannata edes puhua.

Seuraava säästökohde on kuulemma autonhankinnan jälkeen leikkauksenhankinta mulle. En jaksa ajatella sitä vaihtoehtoa... Lääkärille pitäisi kyllä mennä, ortopedille sellaiselle, ja hankkiutua röntgen- ja magneettikuviin. V*ttaa vaan kympillä, jos taas todetaan pullistuma olkapäävammaepäilyn lisäksi. Kohta on kaikki niskavälit operoitu, tungettu nikamien koloihin implantit eikä pää käänny minnekään.

Ruokatunnilla bongasin alennusmyynnistä haaremihousut. Ne oli niin kaameanhauskankoomiset että ostin pois. Täytyy harjoitella pitämistä ensin kotona, en tiedä, riittääkö pokka julkisille paikoille asti. En nimittäin vielä tiedä, onko ne pöksyt huippuhauskat vai lipanaltavedot. Mukavalta tuntuivat ainakin päällä. Juuri tällaista piristystä vaan tarvitsin :)

Mitähän huomenna?

Ei kommentteja: