kaarnani sisällä
kätken menneen ja
suuntaan kasvuni valoon
uusiudun, tuotan,
laajennan oksistoni
niin suureksi
että valppauteni hätkähdyttää itseänikin
olen elossa
vahvasti juurilla
sitkeänä harmiksi
muistutukseksi
reviirinvaltaajana
minä yhä olen
sanoitpa tai ajattelitpa ihan mitä vaan
minä en enää sinusta piittaa
murtumieni vuoksi
olen tässä ja nyt
vahvempana ja tietoisempana
kuin koskaan
pahkani pystyssä
oksani vahvoina
runkoni tuuleen nojaten
sieluni puhkeamassa kukkaan
******************************
Runotorstai.
Kiva runo & lopetus...puhkeamassa kukkaan kuin luonto metsäpalonkin jälkeen :)
VastaaPoistaMahtava voitontahtoinen ja elämänmyönteinen runo. Tässä ollaan vaikka välillä hampaat irvessä mennäänkin-meininki. I like. :)
VastaaPoista"Valppauteni hätkähdyttää itseänikin" Joskus hämmästyy voimastaan ja valveillaolostaan. Vahvuutta runossasi kuvaat.
VastaaPoistaKyllä tuossa runossa aineksia on vaikka mihin. Ihan hyvä. Oksistoa hieman karsimalla puusta kuitenkin tulee parempi. Niin runostakin. Ja mä pitäisin runon lopusta niin, että se loppuisi säkeeseen; runkoni tuuleen nojaten
VastaaPoistaSe jättäisi mukavasti asioita auki.
Kiitos kaunis kommenteistanne :)
VastaaPoista