sunnuntaina, tammikuuta 4

Elämäni lämpö

juuri nyt
sieluni säröissä
menneissä hetkissä
muistojen albumissa

juuri nyt
käsiesi karheudessa
silmiesi pilkkeessä
selkäsi linjoissa
äänesi kaiussa

syvälle minuuteeni tallennettuna
astun arkeen
ja selviän
päädyn aamusta iltaan
kauheuksien ja velvollisuuksien takaa-ajamana
ja pääsen turvaan
sydämesi juurelle

kainalosi lämpöön
osaksi hengitystä
josta me erikseen muuttuen sulaudumme samaksi voimaksi
energiaksi
lämmöksi

eläen tulevaa muistoa
juuri nyt

3 kommenttia:

Jr. Jones kirjoitti...

Olisi ehkä hyvä, tai ainakin mukava painaa mieleensä tällaisia muistoja. Jostain syystä muistoja syntyy enimmäkseen asioista, jotka on tavalla tai toisella menetetty. Luonnollista tietysti, koska niistä asioista ei enää muutakaan ole.

Poplar kirjoitti...

Minä koitan oppia elämään elämää juuri tässä hetkessä. Se unohtuu, niin helposti (!!!), mutta silloin kun sen hoksaa ja osaa ajatella että "juuri nyt tallennan tämän tapahtuman mieleeni ja kannan sen voimalla itseni pahojen aikojen yli" ja samalla pystyy tilanteessa täysillä mukana elää ja olla, tajuaa myös sen, että on juuri tuon kyseisen hetken tärkeyden ja arvokkuuden huomannut. Se voi olla iloinen tai surullinen hetki, tärkeintä on pysähtyä se huomaamaan.

Elämä on nyt. Tässä ja tällä hetkellä eikä mitään muuta ole tulossa tai ole mennyt ohitse.

Huoh. Viisaita sanoja samalla kun huominen arkeen ja töihin paluu masentaa ja hermostuttaa...

Anonyymi kirjoitti...

elämä hetkessä.

olen nyt oppinut sen.
ja rakastan sitä.