kirjan sivuilla ja maastossa
sormet kohmeudesta itkien
opettelen uudelleen asioita
joita jo kerran olen opiskellut
ei se sama minä ole
silmät ovat vaihtuneet jossain välissä
korvat kuuntelevat eri taajuuksia
sielu säkenöi, ahmii ja janoaa
huutaa
varpaat hyppivät riemusta!
koepaperiin kirjoitan sen saman nimen
kuin mitä viimeksikin koulussa ollessani
välillä olin joku muu
pitkään joku toinen
eri ihminen eri maailmassa
unohtaneena
sokaistuneena siihen
olen palannut takaisin
sulkenut oven ja avannut vanhan
joka onkin ihan uusi
ja minä uudistuen palaan takaisin
omaksi itsekseni
ihmiseksi
joka minun olisi aina pitänyt olla
********************************
Runotorstai.
6 kommenttia:
Runosi avaa hienon polun.
Ihmisen reittejä kauniisti ja niukasti kartoitettuna, hieno runo.
"sielu säkenöi, ahmii ja janoaa
huutaa"
...Niin sitä pitää! Hyvä runo.
sielu säkenöi, ahmii ja janoaa huutaa...
Kuulin kuin juoksuaskelia sillalla
Hyvin kuvattu sillalla menoa
Mun mielestäni tosi hieno runo!
Sillan kaiteen yli hän kiljaisee kiitokset kaikille kannustajilleen ja kommentoijilleen matkallaan eteenpäin!
Lähetä kommentti