Viime sunnuntain vietin sienimetsässä. Tänään piti lähteä aurinkoon ja suolle, karpaloita jahtaamaan.

Minä jäin kotiin, mies otti koiran ja ämpärin mukaansa ja rämpii nyt itsensä väsyksiin suopursujen valtakunnassa.

Olisin niin tarvinnut suota ja metsää voimieni lisäämiseksi. Poden huonoa omaatuntoa ja sätin itseäni, kun en jaksanut lähteä. Viikko on ollut töissä äärimmäisen raskas, kun olen tehnyt tuntimäärällisesti viidessä päivässä seitsemän päivän työt. Melkein viisivuotisen työurani aikana tässä työpaikassa en ole kertaakaan malttiani menettänyt, vaikka aiheita ja syitä on ollut roppakaupalla, mutta perjantaina sen tein. Ja tein kahdesti.

Suutuin, rajani ylitettiin. Sanoin asiat ääneen, puolustin itseäni, kerroin toisille mielipiteeni. Hetken päästä adrenaliini alkoi tärisyttämään käsiä ja pidättelin itkua, niin hyvältä se asioiden ääneen sanominen tuntui! Kunnes jouduin samaan tilanteeseen toistamiseen. Sotkusta johtuen en päässyt lähtemään kouluun vievään junaan ja se suututti entistä enemmän. Paska-asioiden takia jätin opetuksen ja pelastusköyteni pidentämisen väliin.

Onneksi on ihana mies elämässä. Hän soitti juuri silloin, kun myrskysin voimakkaimmillani ja kun kerroin puhelimessa, mitä oli tapahtunut ja että en mennyt kouluun, hän päätti viedä minut elokuviin. Valinta oli loistava ja nauru teki niin hyvää! Rainan jälkeen ei mentykään ravintolaan syömään, vaan päätimme ajaa kaupan kautta kotiin, juoda punaviiniä ja tehdä hyvää ruokaa ja mennä saunan kautta nukkumaan.

Eilen olin koulussa. Ajoin väsyneenä Hämeenlinnaan, pilkin tunnilla ja ajoin takaisin kotiin siivoamaan ja laittamaan ruokaa kohta saapuville vieraille. Söimme, katsoimme hyviä elokuvia ja päivitimme kuulumisia ajan tasalle. Tarkoituksena ei ollut juoda viiniä niin paljoa että se tänä aamuna kostautuisi, mutta jotenkin kontrolli petti.

Aamulla, kello soi. Olin niin väsynyt ja niin pahoinvoiva, että jäin sänkyyn. Vieläkään en ole mitään erityistä tehnyt ja silti väsyttää. Tuntuu hyvältä saada olla yksin, vaan olla ja miettiä asioita. Palautua.

En tiedä, mikä on. Olen käynyt ylikierroksilla koko viikon ja paiskinut töitä hulluna. Hermot ovat kireällä, kroppani tuntuu oudolta ja selkä on alkanut jumiutua alaselästä. Olkapää on edelleen rikki ja kipeä, mutta en ole vaivautunut menemään siitä taas lääkäriin. Vatsaa juilii. Minun on ollut paha olla sekä henkisesti että fyysisesti. Kiristelen hampaita.

Ehkä minun piti hermostua töissä ja ehkä nollata viikko eilen kotona. Ehkä tämän päivän hiljaisuus ja asioiden tapahtumattomuus on aiheellista. Huomenna aloitan uuden viikon ja koitan aloittaa sen puhtaalta pöydältä. Töistä ei saisi ottaa pulttia. Joogaan pitäisi vihdosta viimein mennä, sillä saisin sen avulla kehoni lukot auki. Hierontaa kehiin, perjantainen lääkärikäynti ja todennäköinen kortisonipiikki.

On pelottavaa huomata toimivansa itselleen vieraana ihmisenä. En ole ollut oma itseni nyt viikkoon enkä pidä siitä. Olisin tarvinnut niitä karpaloita ja suopursuja tänään uutta viikkoa varten.