maanantaina, elokuuta 18

Mahamakkaraa ja suolisolmua

Klinikkakäynnin aiheuttama hermostus ja jännitys laukesi tänään meillä kummallakin siihen, kun hoitaja opetti minua piikittämään itseäni. Tarkkana ja huolellisena oppilaana meinasi ruiskun ja kapseleiden kanssa mennä hermo, mutta hyvinhän se meni! Harjoittelupistos " tehdään mahamakkaraan" ja se onnistui loistavasti eikä edes sattunut ;)

Se on siis lääketieteellisesti todettu että mahamakkara on ja löytyy...

Tämä viikko on ihan mahdoton. En tiedä, tarkoitanko sitä positiivisessa vai negatiivisessa mielessä... en oikein vielä tiedä. Soitin tänään koululle ja kyselin, huomenna soitan uudelleen. Koitan jotenkin järjestää ensi viikon kuusipäiväisen opiskelun aloituksen sellaiseksi, että selviäisin siitä yhdellä päivällä. Työpaikalla kerroin asiasta henkilöstöpäällikölle, joka vaan ihmetteli. "Mitä, eikö sinulla ole täällä tarpeeksi töitä?" Keskustelun jälkeen menin puolison kanssa ensimmäistä kertaa klinikalle yhdessä; kumpaakin jännitti. Minua jotenkin enemmän kuin ennen.

Nyt, kotona, apteekin kautta tulleena, olo on hämmentynyt. Alkukesästä varattiin alustava aika koeputkihedelmöitykselle viikolle 39, mutta nyt halusimme sitä siirtää eteenpäin. Ultrassa selvisi, että toimivalla puolella on kaunis follikkeli muhimassa ja hetken keskustelun jälkeen varasimme ajan inseminaatioon.... tämän viikon perjantaille. Voi hyvänen aika...

Töissä en päivällä pystynyt keskittymään, sillä jännitin lääkärikäyntiä ja surin koulua. Nyt pystyn keskittymään vielä vähemmän. On hyvä, että hoito tulee näin äkkiä, mutta pelottaa.

Puoliso on innoissaan, sillä lailla salaa ja hiljaa ja luullen, että en sitä huomaa. Innostuin itsekin, mutta samalla jo murehdin tulevaa. Mitä nyt, mitäs jos, miten selviämme, mitenkä työpaikalla suhtaudutaan, masennunko, saanko keskenmenon....

Ihan kukkua ja puppua tuo kaikki, tiedän, mutta ei voi muuta kuin rauhoittua. Ottaa rennosti, syödä hyvin ja levätä, olla stressaamatta. Se auttaa. Kahden viikon lepolomalla Kreikassa, viiden kilon painonnousulla ja stressittömyydellä on varmasti ollut merkitystä, kun koko hoitohistorian aikana munasolu on kehittynyt nyt ensimmäistä kertaa oikealle puolelle.

Etenen päivä kerrallaan ja selvitän asioita. Tänään tehtiin iso päätös. Loppuviikon aikana täytyy miettiä työ vs. opiskelu -asia kuntoon ja perjantaina vain keskittyä olemaan mahdollisimman hedelmällinen.

Pitäkää peukkuja!

1 kommentti:

Taru kirjoitti...

Peukut pystyssä ihan varmasti!!!!