Elokuu on perinteinen sadonkorjuun kuukausi. Meidän kotona ei vielä korjata mitään, vaan keskitytään kasvattamiseen ja hoitamiseen.
Kesälomareissu aiheutti kipuja avocadolle, joka nyt surkean näköisenä nuokkuu ja kuivaa lehtiään. Vaihdoin isompaan ruukkuun, tein salaojituksen ja annan lannoitetta. Toivon, että se virkistyy tai että kyseessä on vain lehtien tiputus. Kasviin liittyy tunnearvoa ja se on minun oma henkilökohtainen lohdutukseni, jonka toivon omasta koitoksestaan nyt selviävän.
Parvekkeen isossa ruukussa on omia perunoita tuloillaan. Jääkaappiin liian kauaksi aikaa unohtuneet kolme perunaa rypistyneine nahkoineen ja kurkkivine ituineen päätyivät bioroskiksen sijaan multaan. Luvassa on tovin kuluttua ainakin yksi kattilallinen Timoja ;)
Äidin melkein kolme viikkoa sitten tuomat nuppuiset syntymäpäiväkukat ovat auenneet täyteen kauneuteensa. En ole keltaisen ystävä, mutta näitä jaksan ihastella ja katsella vaikka kuinka kauan! Ne ovat peräisin lapsuudenkotini pihalta ja tuovat ankeaan vuokrakerrostalokaksioon tuulahduksen isoa puutarhaa ja omenapuun varjoa sekä monia, monia hyviä muistoja omasta lapsuudesta.
Kotona kasvatetaan myös muita asioita, joista todella toivon sadonkorjuun ajan koittavan. Osasta piankin ja osasta vuosien päästä. Toivon, että yhdeksän kuukauden päästä eilen kivuliaalla tavalla alkuunsa saanut yritys nro 1 Aatos-Armaasta kantaisi hedelmää. Toivon, että ensi viikolla saan työsopimuksen vihdosta viimein, kuuden kuukauden vonkuamisen ja nalkuttamisen jälkeen, käteeni. Ja toivon, että maanantaina aloittamani koulu ei koidu liian rankaksi ja että reilun kolmen vuoden päästä saan toisen insinööritutkinnon loppuun.
Kasvatellaan ja kasvetaan siinä samalla itsekin. Mitään ei voi saada ellei koita.
Hmmmm... lottoamaan tänään????
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti