keskiviikkona, huhtikuuta 2

Snap, crackle, pop!

Kesäaika toi keltaiset muovikassit
punaiset banderollit
ja sukkahousut.
Kuljin tennareissa kadulla,
jossa koirankakka liimautui,
sulautui melkein,
täytemassaksi katukivien väliin.

Siristän silmiä auringolle ja pölylle,
maiskutan suussani hienoa hiekkaa
ja kutitan sormenpäällä kevyesti takaisin
poskipäitä,
jotka puhkeavat pisamankukkiin.

Imin kaiken lämmön linja-auton lasin läpi
istuessani ikkunapaikalla
ja etsimässä leskenlehtiä
ohitsevilistäviltä tienpenkoilta.
Lähimetsässä ei vielä sinivuokkoja ollut.

Ei sillä, että pitäisi,
mutta voisi.
Minun ja kuratassuisen koirani mielestä.

Ihan uuvahdin.
Prosessoin näkemäni ja keräämäni energian talteen,
annan ilman asunnossa kiertää
ja koiran tuulettua parvekkeella
päiväunien aikana.
Kasvan sisäisesti ja loistan.
Hehkun ja valaisen.
Ehkä minäkin vielä kukin.

2 kommenttia:

johnleehooker kirjoitti...

Lämmin kevätruno jonka neljästä viimeisestä pidän kovasti.
Siis päiväunen aikana jne.
Kukit kyllä :)

Poplar kirjoitti...

Kiitos kaunis ;) Kovasti koitetaan!