Puiden lapsi

Lupaus

2012-01-17T23:21:00.000+02:00

En sano ääneen. En kerro. Haudutan ajatusta hiljaa sisälläni, maistellen, haistellen. Hämmennän, tahallanikin. Tunnustelen, onko aika jo kypsä. Olenko minä valmis seisomaan sanojeni takana? ********************* Runotorstai.

Uuden vuoden alussa

2012-01-09T01:53:00.000+02:00

En voi jatkaa kirjoittamista tekemättä tätä, kuten aiempinakaan vuosina. Vaikka oikeastaan se on turhaa. Viime vuosi on ollut jotain niin isoa ja vahvaa, että sitä on vaikea muuttaa sanoiksi. Sitä on vaikea edes ajatella. Olen elänyt sellaisessa tunteen myllerryksessä, laidasta laitaan, että ajankohdat, kuukaudet, tapahtumat ja tekemiset ovat kadonneet osaksi sitä sydänten lyöntien sumua, missä

Toiselle puolelle katsoen

2011-12-16T12:56:00.000+02:00

Löysin laatikosta vuosien aikana keräämäni mielialakortit. Ne ovat postikortteja, joita olen pitkän ajan kuluessa ostanut satunnaisesti kirjakaupoista. Osa korteista on muilta saatuja; syntymäpäiväkortteja tai yllätyskortteja. Yhteistä niille on se, että kortin kuvassa on ollut jotain sellaista, mikä on saanut minut pysähtymään ja miettimään. Ehkä nauramaan, ehkä hiljentymään, joskus vaipumaan

Entistä ja nykyistä

2011-11-29T21:21:00.001+02:00

Vaikka olen ollut kotona kipeänä ja kuumeessa, väsyneenä nukkumattomien öiden jälkeen, jokaista ruumiin lihasta ja kolkkaa särkien, on tänään ollut niin hyvä päivä. Mitään erikoista ei ole tapahtunut, olen vain ollut pienen pojan kanssa kotona neljän seinän sisällä kaksistaan aamusta iltaan. Olemme sylitelleet, halailleet, nauraneet kummatkin vatsalihakset kipeiksi ja nukkuneet väsymystä pois

2011-11-23T11:29:00.000+02:00

Marraskuun lopulla parvekekukkani kukkivat. Muratti jatkaa kasvuaan ja tähtisilmät tuikkivat. Orkideani kasvattaa kukkavarttaan ja minä ihmettelen, miten se on mahdollista. Leppäkerttu oikoo kohmeisia jalkojaan. Tuijotan tietokoneelta tyhjää sivua. Paperini pöydällä on täynnänsä irtonaisia ajatuksia, jotka tulisi koota järkeväksi kokonaisuudeksi. Luoda teksti, ryhmitellä, saada pään sisäinen

Elämyksiä

2011-11-17T11:10:00.000+02:00

Olin eilen kuuntelemassa ja katselemassa ammattilaisvalokuvaajan luentoa. Näin paljon hienoja kuvia, joista näki osaamisen, suunnittelun ja luovuuden kyvyt jo ensivilaisulla. Olin kateellinen niistä hienoista kuvista sekä hetkistä ja kokemuksista, joista kuvaaja kertoi. Onnistumisista, saavutuksista, menestyksestä. Työstä, jonka tekemisestä nauttii ja joka ottaa ihmisen valtaansa vuorokauden

2011-11-10T15:51:00.000+02:00

En ole päässyt metsään.Hengittämään, kokemaan,palaamaan alkujuurilleni. Hajoamaan atomeiksi,sulautumaan ympäristööni. Pilkkomaan itsenilaajalle hajautuen,irrottamaan jäseneni ja mieleni erillisiksi osiksi.Olemaan hetkeksi vapaa. Ja sitten taas,hiljalleen,palautumaan takaisin yhdeksi. Minäksi.Uudelleenjärjestäytyneenä,eheytyneenä,tuulettuneena ja valoa saaneena,pihkan tuoksuinen vesipisaranenän

Hetkessä

2011-10-20T15:11:00.000+03:00

Minun on vaikea pysähtyä. Arkeni tuntuu etenemättömältä, toisiaan seuraavilta tapahtumilta, jotka on pakko tehdä. Vaikka rutiini on olemassa, pienoisine heittoineenkin se junnaa tasaisesti eteenpäin. On pakko nousta, kun pieni herää. On katsottava kellosta, milloin täytyy syödä ja mietittävä milloin on kylpypäivä. Kirjaan syöntiajat ja -määrät ylös, seuraan miten vatsa toimii. Kerran viikossa

Äitiyden taimi

2011-09-15T13:45:00.000+03:00

Pääni on aivan täynnä ajatuksia. Huomaan käyväni sisäistä keskustelua, pohdintaa ja jopa väittelyä itseni kanssa aika ajoin. Mietin isoja ja suuria ajatuksia siitä, mistä tässä maailmassa oikein on kyse, miksi minä olen täällä ja missä, missä se minun paikkani ja tilani oikein on. Välillä uppoudun niin syvälle, että kuljen kuin sumussa, unessa; askel on raskas ja hidas, äänet vaimenevat ympäriltä

Vanhassa ja uudessa

2011-09-12T11:47:00.001+03:00

Ajatukset ovat kovasti vuoden takaisissa tapahtumissa. Tämä ajankohta sisälsi niin valtavasti mullistavia asioita, laidasta laitaan, tunnemyrskyä kymmenillä metreillä sekunnissa. Tuntuu, että sydän pakahtuu; välillä ilosta ja onnesta, välillä surusta ja pelosta, joka tuntui syövän viimeisetkin elämän rippeet minusta pois. Vaikka aikaa on kulunut, ja sen pitäisi parantaa haavat ja kullata muistot,

Kahden kerän onni

2011-09-02T12:49:00.000+03:00

Kipristellään, käpristellään,lämmitellään syksyillan hämyssä. Viileällä lattialla ei ole hätää kellään,kymmenellä asukilla on lämmin. Villa tuoksuu huoneissa,varpaissa,onnen tuhinassa. Siinä pienessä puhinassa,kun on hyvä olla,lähekkäin,varpaat hymyillen,lähellä.

Happamia, sanoi kettu

2011-08-31T16:47:00.000+03:00

Äidin tuomista, vielä osittain kypsymättömistä, pihlajanmarjoista syntyi punertavaa herkkua. Pakkasessa on vielä hieman peuran ja poron lihaa, täydennystä niihinkin tarvitaan. Pihlajanmarjahyytelö on parhaimmillaan riistaruuan kanssa. Pihlajanmarjahyytelö 0,5 kg pihlajanmarjoja2 dl vettä5 dl sokeria * Pese marjat hyvin. Huuhtele ensin tertut, riivi marjat irti ja pese ne vielä kertaalleen hyvin.

Ihmisiä, onko niitä?

2011-08-25T01:12:00.000+03:00

Ilmoitin itseni kouluun läsnäolevaksi. Laitoin ruksin viimeiselle puuttuvalle kurssille ja silmäilin vapaavalintaisia. Olen selannut työväenopistojen esitteet moneen kertaan läpi ja tänään, verkkoilmoittautumisten käynnistymistä odotellessa, on päiväni ollut sekaisin. Olen ollut malttamaton ja odottanut kovasti, samalla kauhua kokien. Ikuinen opiskelija minussa nostaa taas päänsä, kun syksy

Evoluutio

2011-08-24T00:56:00.000+03:00

Kutistun, lakastun. Kehystän kasvoni tummilla silmänalusilla, kumarainen ryhti, painava askel. Varovaiset liikkeet taipumattomissa jumeissa. Muovautunut rakennelma tapojen ja rutiinien hiomana. Samalla minussa tapahtuu muutos. Sisältä versoan. Hengittelen sisäänpäin ajatuksia, täytän ruumiini uudella toivolla innostuksella elämästä, jossa olisi enemmän Minua, vahvemmin sieluani, lujemmin

Kämmenellä

2011-07-31T00:52:00.002+03:00

Kynsien alla mustikkaa.Pyykin jäljiltä pehmeät.Hikinen iho, nöyhtäiset sormet,koko käsi suussa. Pieni kiipeää olkapäälle,nokkii,hiertää nenää peittoon,tuijottelee sormia.Mitä nuo ovat,mitä niillä tehdään,mistä otetaan kiinni? Sormiasi tarvitaan vielä niin moneen asiaan.Puuhasteluun,kädestä pitämiseen,riuhtomiseen,kirjoittamiseen.Elämään. Käsien kautta kulkee kaikki.Ajatukset, tunteet, teot.Oma

Toipumisia

2011-07-16T15:56:00.000+03:00

Toissapäivänä makasin vatsallani. Edellisestä kerrasta on aikaa yli yhdeksän kuukautta. Eilen oli viimeinen hoitajalla käynti haavanhoidon suhteen. 12 senttiä pitkä, kuusi senttiä leveä ja noin viisi senttiä syvä aukko vatsassani on kasvattanut itsensä umpeen. Jälki on vielä karu ja sellaiseksi varmaan jää, en oikein halua katsoa vatsaani vieläkään. En edes nyt, kun se ei enää verestä ja vuoda.

Uusissa metsissä

2011-07-13T13:08:00.000+03:00

Vaarihaukku 12.5.1999 - 12.7.2011 Haistele uusien metsien tuoksua. Etsi kaikki hyvät keppikätköt, käpyjemmat ja salaiset paikat. Juokse sydämesi kyllyydestä, kieli pitkällä, villahousut neulasia täynnä. Ihmettele, kuuntele, ole levollinen. Me muut tulemme perässä.

Loppukirissä

2011-07-06T20:17:00.000+03:00

Viimeisiä päiviä viedään. Nyt on tullut se hetki ja aika, jota olen vuosia pelännyt ja surrut jo etukäteen. Olen aiemmin lukenut lehdistä ilmoituksia ja runoja, katsellut toisten laittamia kuvia ja muistokirjoituksia, itkenyt silmät päästäni pelkästä ajatuksesta ja haudannut kasvot turkkiin heti perään kiitollisena siitä, että meillä on voitu hyvin. Niin paljon muistoja, niin monta

Eriytymistä ja kiinnikasvamista

2011-06-15T23:45:00.000+03:00

Mummu ja vaari kävivät tänään kylässä. Eno näki siskonpoikansa ensimmäistä kertaa samalla käynnillä. Mukana oli kassillinen syömistä, kukkia kourallinen ja kun ne oli laskettu tiskipöydälle, riensivät kaikki kolme pienen kimppuun. Anoppi soittelee muutaman päivän välein ja kyselee, paljon. Appiukko pitää hallittua etäisyyttä ja ikävöi välimatkan takaa pojanpoikaansa, jonka on vain kerran nähnyt.

Pieniä ajatuksia

2011-06-12T17:44:00.000+03:00

Silitän verhoja ja kipuakin uhmaten kiinnitän ne paikoilleen. Koti on jo paikoillaan, suurimmaksi osaksi, mutta pienet toteutumattomat siirtymät häiritsevät minua vielä suunnattomasti. Ahdistun katsellessani työkalupinoja, mappikasoja, mattorullanurkkaa ja taulupinoa ovien takana. Makuuhuoneen seinää peittää vanha patja, jota kukaan ei huoli ja josta emme pääse eroon. Parvekkeelle kasautuu

Uuden elämän alussa

2011-05-22T15:02:00.000+03:00

Kotona on edelleen outoa olla. Huomenna tulee viikko siitä, kun pääsin sairaalasta kotiin ja jo kolme viikkoa siitä, kun pieni miehenalku syntyi. Olen kadottanut koko toukokuun ja tähän hetkeen pääseminen ja siinä mukana eläminen on edelleen vaikeaa. On outoa katsella vihreitä lehtiä ja kukkia, kun muistan vain viimeiset lumikasat päiviltä ennen sairaalaan lähtöä. On outoa ajatella jo kolmen

Hippa

2011-05-08T23:29:00.000+03:00

Pieni Prinssi syntyi meille 2.5. oman aikataulunsa mukaan klo 20.42. Painoa oli 3540 grammaa ja pituutta 50 senttiä. Äidin ja isän maailma mullistui hetkessä ja nyt ei muut asiat juurikaan huoleta. Ollaan edelleen sairaalassa. Minä poikaa kauemmin, sillä jouduin perjantaina uuteen leikkaukseen, josta nyt toivutaan. Olen pitkin viikkoa koittanut postata kuvallista viestiä kännykällä, mutta se ei

Loppuja

2011-04-28T16:40:00.001+03:00

Ennen uuden alkamista täytyy entiset lopettaa. Jotkin nopeasti, yllättäen, osa hitaasti, maistellen, mietiskellen, totuttaen itsensä uuteen tilaan. Tunnustelemalla varpain ennen kuin uskaltaa astua. Uudessa kodissa on nukuttu nyt neljä yötä. Ensimmäinen yö sohvalla. Nyt vanha kämppä on saatu siivottua ja tyhjennettyä kokonaan ja tänään on edessä avainten luovutus. Tavarat ovat hujanhajan,

Istuva Härkä

2011-04-14T12:56:00.000+03:00

Hippa jököttää tiukasti mahassa perätilassa, kuulemma täydellisessä sellaisessa. Lääkäri arvioi asennon ensin raivotarjonnaksi, mutta jäi kovin pohtimaan asiaa, kun "jotenkin tämä nyt tuntuu kummalta." Otettiin neuvolan ultra avuksi ja varmistettiin ja niinhän se sitten on. Pylly on tiukasti ja tiiviisti kuopassa, pää oikealla puolella kylkiluita vasten ja jalat huitovat pään yli ja sen vieressä.

Hulluja päiviä

2011-04-09T20:57:00.000+03:00

Aurinko paistaa. Onneksi keltaista on siis muuallakin kuin kaupungilla vastaantulijoilla ja bussissa jalkojen välissä tai sylissä. Kevät tulee kovaa vauhtia. Metsässä kävellessä jalat uppoavat miltei polviin saakka hankeen, kun se ei jaksa minua enää kannatella. Koira rämpii samalla lailla ja ihmettelee jumipaikoissa kysyvällä katseella, kun en enää jaksa kiskoa otusta valjaista kantavammalle

Entisen ja uuden elämän välissä, remontin keskellä

2011-03-28T21:27:00.000+03:00

Viikonloppuna aloitettiin tekemään. Kämpälle kokoontui erinäinen joukko ihmisiä pohtimaan, miettimään, tekemään, ahkeroimaan ja ennen kaikkea nauramaan. Vaikka kaikki eivät kovin tuttuja entuudestaan toisilleen ollut, niin yhteinen sävel löytyi aika pian ja kädet alkoivat touhuamaan. Mies on käynyt vähän väliä kaupassa hakemassa tarvikkeita ja välineitä lisää. Minä olen hoitanut muonituspuolta ja

Tällä viikolla

2011-03-24T18:23:00.000+02:00

... tuli tuuli ja tuisku. Parvekkeella oleva joulukuusi on ihan kallellaan. Se kurkkii kaiteen yli ja toivottavasti ei pode kovin pahaa korkeanpaikankammoa. Ihan kohta se kyllä pääsee matkalle muutaman kerroksen pudotuksen kautta kohti kuusien hautausmaata. ... alkaa erilaisten asioiden countdown. H-hetkeen on aikaa tänään tasan seitsemän viikkoa. Hippaa on jo kovin ikävä, haluaisin saada

Etenemisiä

2011-03-21T17:32:00.000+02:00

Aika kuluu.Nukkuessa, ollessa,tehdessä.Eniten se kuluttaa silloin,kun ajatuksia on liikaa.Vähiten taas hetkessä,jossa osaa pysähtyä,huomata pienet yksityiskohdatja pakahtua niistä. Saunan jäljiltä pehmeät hiuksetsilitys ja kosketusauringonsäde hämärässämärkä kuono kainalossauneen kutsuva peti. Minä kipuilen aikaa vastaan.Minä hoputan sitä kulkemaan nopeammin.Minä haluaisin pysäyttää sen jaolla

30+0

2011-03-03T12:03:00.000+02:00

Tänään siirrytään uudelle kymmenluvulle. Lähtölaskenta on alkanut. Ajallisesti 2,5 kuukautta tuntuu pitkältä, mutta en elä kuukausissa vaan viikoissa, joten 10 viikkoa laskettuun aikaan tuntuu jo todella vähäiseltä ajalta. Huomaan kääntyneeni jo aika lailla ajatuksissani ja teoissani sisäänpäin. En toisia enkä maailmaa pois sulkien vaan siten, että ajatukset ovat vahvasti omassa kropassa ja

Joku

2011-02-25T14:29:00.001+02:00

Täytti sydämeni,pahoitti mieleni,aiheutti huolta ja surua,yllätti. On vielä toive ja unelma.Häivähdys haavetta,joka päivä ja tunti kerrallaanon askeleen verran lähempänä. Osa minua,minussa.Omana yksilönään,jota silti on vaikea edes kuvitella,hahmottaa,käsittää edes. Joka hetkessä,läsnä,lähellä ja niin kaukana.Suojassa ja turvassaja silti jokaisen pelkoni kohteena. Mielessäni.Sydämessäni. Osana

3/3 ->

2011-02-17T16:44:00.000+02:00

Asunnossa on sotku. Seinienvierustat ovat täynnä erilaisia pussukoita, laatikoita, kasseja ja kasoja. Isoja pahvilaatikoita joutuu väistelemään. Imurointi ei innosta, sillä kasojen siirtelyssä menee aikaa ja kaikki villakoirat ovat piiloutuneet pinojen taakse. Makuuhuoneeseen on varastoitu väliaikaisesti uusia tavaroita, jotka tarvitsevat paikkansa ja lajittelunsa, kunhan entisistä päästään ensin

Tunnustus

2011-02-03T21:57:00.001+02:00

Sain Katjushalta tunnustuksen, kiitos :) Tyylikkyydestä en niin osaa sanoa muuta kuin että omalla tavalla ja "tyylillä" mennään, kuten ennenkin. Tässä yhteydessä kuuluu kertoa seitsemän asiaa itsestään sekä välittää tunnustus eteenpäin.Tunnustus lähtee eteenpäin Mafaldalle :) 1. En ole eläissäni käynyt Ikeassa, mitä usein kummastellaan. Varsinkin nyt, kun se Tampereellekin saapui. 2. Pidän

Lomalla

2011-02-02T16:49:00.000+02:00

Tämä viikko ollaan mökillä. Sopivan kaukana, mutta silti lähellä. Ei omassa, mutta ei se haittaa. Pääasia on, että saa olla luonnossa ja hiljaisuuden keskellä. Ensimmäinen päivä meni lumitöissä. Minäkin hieman osallistuin. Polut ja raput ovat hautautuneet lumen alle, avanto täytyy kaivaa uudelleen auki. Aurinko. Lumi. Silmät avautuvat ihan uudella tavallametsässä, luonnon keskellä.Luonto täynnä

Päänsäryn lopetus -projekti, osa 2

2011-01-14T17:38:00.000+02:00

Meillä aloitettiin tuossa marraskuun lopussa mun kamalien ja ahdistavien päänsärkyjen karkoittamiseksi ihan oma "projekti". En tiedä, onko raskaudella vaikutusta asiaan, mutta joka tapauksessa syksyn aikana on minulle tullut ajoittain todella kovia päänsärkyjä, joiden kanssa meinaa seota. Ei pysty olemaan mitenkään järkevästi ja inhimillisesti, kun sattuu niin lujaa. Yleensä särky on

Sairaslomalla

2011-01-13T17:22:00.000+02:00

Päivissä on jonkinlainen rytmi. Päivämäärät ja viikonpäivät vilisevät enkä osaa niitä enää niin helposti toisistaan erottaa. Tiedän, että tänään on torstai ja ihan kohta taas on viikonloppu, mutta mihin alkuviikko meni... sitä pitää hetki miettiä. Nousen ylös puolenpäivän aikaan. Saatan olla hereillä ja torkkua sängyssä miehen töihinlähdöstä saakka, mutta en vain saa noustua. Yleensä minua ei

Menneitä ja tulevaa

2011-01-02T18:15:00.000+02:00